From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Take Me To Church 1/3

KUOROPOIKA

Olli

"Mitä vittua? En mä halua sinne tulla" - mä marisin mun kaverille Joonakselle kun se muistutti, että mä olin luvannut mennä sen kanssa kirkkoon. Ja vittu vielä perjantai-iltana! Mä tiesin aika monta muuta asiaa mitä mä voisin mielelläni tehdä perjantai-iltaisin ja kirkossa käynti ei todellakaan kuulunut niihin.

"Sä oot mulle sen velkaa, niinku hyvin tiiät" - Joonas totesi ja käänsi veistä haavassa. Mä olin mennyt lupaamaan, että teen mitä vaan jos se hoitaa mun puolesta kokonaan meidän filosofian kurssin parityön. Se oli tehnyt sen mun luuseroidessa ja nyt mä joutuisin sitten lunastamaan lupaukseni ja kärsimään. "Nii, mut en mä tätä silti tarkottanu!" - mä ulisin ja koitin vielä esittää vastalauseita vaikka tiesin ettei se auttanut kun Joonas oli jotain päättänyt.

Syy miksi me oltiin menossa kirkkoon pilaamaan meidän perjantai-ilta kun ensin oltiin pilattu lukiopaskalla koko viikko, oli kuoro, joka esiintyi siellä tänään. Tai tarkennettuna se syy oli yksi siellä kuorossa laulava vaaleahiuksinen lukiolaistyttö, jonka takia Joonas sinne kirkkokonserttiin halusi mennä. Se koitti saada sen tytön huomaamaan itsensä ja oli päättänyt, että se huomaisi sen parhaiten kirkossa kun se erikseen menisi katsomaan sitä ja munkin piti sen vuoksi joutua kärsimään. Miksei se voinut kiinnostua jostain vaikka joogaa harrastavasta tytöstä? Kyllä mä olisin sen seuraksi joogakurssille lähtenyt ilman mutinoita.

Mä en käynyt koskaan missään kirkossa, mun perhe ei edes kuulunut kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan. Enkä mä siksi ollut käynyt aiemmin edes riparia, vaikka moni mun kaveri olikin. Sillä hetkellä kun ne oli silloin esitelleet niiden rahavarantoja rippijuhliensa jälkeen mä olin kyllä ymmärtänyt miksi niin moni niistä oli halunnut sen käydä.

Kirkot, kappelit ja hautausmaat oli kyllä munkin mielestä ihan hienon ja arvokkaan näköisiä paikkoja. Ei musta mitenkään pyhältä niissä tuntunut tai en mä tiedä miltä sen edes olisi pitänyt tuntua, mutta mä ihailin vanhoja upeita rakennuksia. Musta oli myös mielenkiintoista lukea hautakivistä ihmisten nimiä ja miettiä mihin heistä kukakin oli mahtanut aikoinaan menehtyä ja mikä heidän tarinansa oli mahtanut olla.

Kirkossa ei ollut mikään kauhea ruuhka kun me saavuttiin sinne, mutta en mä uskonutkaan, että se olisi täpötäynnä ihmisiä. Kai nyt hitto porukalla oli vähän enemmän viihdyttävämpiäkin tapoja käyttää iltaansa kun istua jossain kirkossa. Ellei ne sitten omistaneet yhtä outoja frendejä kun mä. Lähinnä siellä näkyi vanhuksia ja keski-ikäisiä ihmisiä täyttämässä penkkejä. "Mennään tonne" - Joonas kuiskasi mulle ja osoitti kolmatta penkkiriviä alttarilta päin katsottuna. Siitä kai näkisi tarpeeksi hyvin.

Mä katselin maalauksia kirkon seinämillä kun kuoro alkoi hoilata ja käänsin katseeni kuoroon päin vasta kun hämmästyin tajuttuani, että nehän lauloi ihan hyvin. Mä olin aina kuvitellut, että kuorot oli täynnä jotain kimeä äänisiä tyttöjä, jotka lauloi kovaa ja korkealta, mutta nämä kuullosti hyvältä. Niiden äänet sopi hyvin yhteen, kirkossa kaikui hienosti ja se tehosti sitä vaikutelmaa. Eikä se muutenkaan ollut mitään virsien veisaamista niinkun mä olin luullut. Ne lauloi jotain ihan muuta. Mulle tuli mieleen, että mä olisin mielelläni koittanut soittaa mun bassoakin tämmöisessä vastaavassa tilassa. Se olisi varmasti kuullostanut mahtavalta.

Mä katsoin kuoroa tarkemmin ja kiinnitin huomiota mustatukkaiseen jätkään joka erottui muiden kuorolaisten joukosta. No ensinäkin se erottui siksi, että se ylipäätään oli jätkä ja toiseksi siksi, että se näytti tajuttoman hyvältä. Se lauloi pätkän yksin muiden hymistessä taustalla jotain ja sen ääni oli upea. Mä kuuntelin kirkon penkissä sitä lumoutuneena.

Kaikilla niillä kuorolaisilla oli valkoiset kaavut päällään, sellaiset melkein nilkkoihin saakka ulottuvat ja mä pohdin mitä sen jätkän kaavun alla mahtaisi olla. Mä en tiennyt, oliko mun ajatukset kovin soveliaita tämmöiseen paikkaan, mutta en mä siitä välittänyt. Toi jätkä oli jotenkin vaan niin kiinnostava. "Kato ny sitä" - Joonas sihahti mun vieressä tarkoittaen sitä tyttöä. "Ihan kun joku enkeli, eiks oo upee" - Se sanoi ihaillen. "On, ihana" - mä huokasin ihastellen, mutta katsoen sitä jätkää. Joonas kurtisti kulmiaan ja katsoi mua vähän oudosti.

Kuoron lopettaessa laulunsa niiden tilalle tuli joku tyyppi, siis kai pappi, kertomaan jotain jeesusjuttua ja pyysi kaikkia ristimään vielä kätensä ja rukoilemaan. Mäkin ristin käteni kiltisti vaikken mä uskonutkaan mihinkään yliluonnolliseen, mutta kohteliaisuuden vuoksi kun muutkin niin kerran teki. Kun muut rukoili herralta armoa niin mä rukoilin korkeintaan, että jos jossain olisi muka joku korkeampi voima niin se voisi tuoda ton mustahiuksisen jätkän mun luokse ja antaa sen mulle.

Jotkut mummoikäiset naiset samalla penkkirivillä katselivat mua ja Joonasta tyytyväisen näköisenä ja mä kuulin niiden sanovan toisilleen, että kyllä on hienoa kun nuoret miehetkin käy kirkossa, löytyy vielä kunnollisia poikia tänäkin päivänä. Mä hymyilin niille aurinkoisesti. Onneksi ne ei kuulleet meidän, tai varsinkaan mun, ajatuksia.

Kirkkokeissin jälkeen Joonas jäi puhumaan sen vaalean tytön kanssa kirkon eteen. Se oli tahallaan venyttänyt kirkosta poistumista ja jäänyt siihen oven suuhun muka tutkimaan kiinnostuneena jotain lehtisiä. Siinä se oli tiiviisti pönöttänyt sen aikaa, että se tyttö oli sieltä kävellyt siihen ja jäänyt sen kanssa juttusille.

Mä olin painunut kirkosta pihalle heti ensimmäisten perässä, ja tutkin ulkona hautakivien kirjoituksia Joonasta odotellessa. Ehkä meidän viikonlopun vietto voisi tästä vielä jatkua ihan hyvissäkin merkeissä. Vaikka ei tääkään nyt ollut ihan niin kamalaa kun mä olin luullut sen olevan. Enemmänkin kun joku pelkkä konsertti, ja oli mulla ollut ainakin silmänruokaa.

"Olli Olli, kuoro esiintyy täällä vielä sunnuntaina aamullakin ja mä lupasin, että me mennään katsomaan" - Joonas touhotti innokkaana juosten mun luo. "Se lupasi sen jälkeen lähteä mun kanssa syömään" - se vielä vouhkasi siitä tytöstä, ilmeisesti sen toimet sitten tuottaisi kuitenkin tulosta lopulta. "Mitä hittoa, mitä sä mulla sitten täällä teet?" - mä kysyin. "No en mä nyt yksinkään kehtaa tänne tulla" - se sanoi. "Oo kiltti, pliis, tää on mulle tosi tärkeetä" - se katsoi mua anovasti. "No okei sit" - mä suostuin ja Joonas katsoi mua siten, että se oli luullut joutuvansa kerjäämään mua pidempäänkin mukaansa. Mutta mä ajattelin, että kyllä mä voisin tulla vielä katsomaan sitä kuoropo... siis kuuntelemaan kaunista kuorolaulua ja siksi olin niin myöntyväinen sen pyyntöön.

Koko kotimatkan mä kuuntelin toisella korvalla Joonaksen höpötystä siitä tytöstä ja mietin itsekseni päässäni sitä kuoropoikaa.

--

Sanoja: 962

Joo, en kuulu kirkkoon, enkä tiiä mitä siellä tehään, mut epäilen ettei ehkä ainakaan sitä mitä tässä stoorissa nii kannattaa vaikka lopettaa lukeminen tähän.