From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Tee itse ihmeesi

Aleksi

Mä katselin ulos keittiön ikkunasta ja hörppäilin mukistani kahvia kaikessa rauhassa. Ruoho oli jo vihreää, puissakin oli jo lehdet aluillaan ja selviä merkkejä siitä, että kesä oli jo ihan kohta täällä, oli selvästi havaittavissa.

Rilla hyöri mun jaloissa, kun mä jatkoin puuhailujani keittiössä ja hyräilin jotakin itsekseni. Se selvästi odotti, että mä ehkä vahingossa pudottaisin sille jotakin, mitä se voisi sitten salaman nopeasti napata suuhunsa ja juosta mua pakoon, kun mä yrittäisin saada sitä siltä takaisin.

"Mitäs sä oikein haluut?" - mä kysyin siltä, kun se seurasi mua, mun lähtiessä kävelemään kohti olkkaria. Se ei valitettavasti osannut puhua, mutta ehkä niin oli ihan hyväkin. Se olisi varmasti ollut kauhea lörpöttelijä.

"Ei mennä nyt sinne" - mä kerroin sille, kun se juoksi makkarin suljetulle ovelle ja vinkui sen edessä katsoen mua vaativasti sen ruskeilla nappisilmillä.

Mä jatkoin matkaani olkkariin, Rillan jäädessä raapimaan makkarin ovea ja mun katse osui seinällä riippuvaan peiliin. Mulla oli päällä mustat revityt farkut ja valkoinen t-paita. Mun blondit hiukset oli vähän saaneet jo pituutta ja mun mielestä mä näytin aika kivalta.

Mä olin semmoinen aika kiltin näköinen, joka äidin unelmavävyehdokas. Semmoinen söpö, hyväkäytöksinen ja nätti poju, kiltti ja ihana, joka kävi kirkossa sunnuntaisin ja kohteli muita aina kauniisti, eikä koskaan tehnyt mitään, mitä ei voisi kertoa kaikille muillekin kahvipöydässä hyvillä mielin.

No en mä oikeasti käynyt kirkossa sunnuntaisin tai muutenkaan, mutta kun mä puin kauluspaidan tai liivin päälleni ja hymyilin nätisti, mä näytin niin hyväkäytöksiseltä ja soveliaalta, että mä olisin voinut ja jokainen mummu siellä olisi nyökkäillyt mulle hyväksyvästi. Mä tsekkasin peilistä vielä kertaalleen, että mä näytin hyvältä ja menin sitten olkkariin, jossa mun läppäri oli pöydällä jo auki.

Parin klikkauksen jälkeen ruudulle alkoi ilmestyä tuttuja naamoja. "Heyyy, waddap, my name is Joonas" - kuului tervehdyksiä tai sen tapaisia kaikkien huudellessa samaan aikaan jotakin. Tai melkein kaikkien, ihan jokainen meistä ei ollut päässyt paikalle.

"Olli ei pääse tuleen, sille tuli jokin.. äkillinen este" - mä kerroin muille vielä ennen haastista, johon me liityttäisiin etäyhteydellä mukaan kuka mistäkin. Muut kohauttivat olkiaan. Ei se ainutkertaista ollut. Ei Tommikaan näihin mukaan lähtenyt. Mutta eipä se haitannut, meitä oli niin monta, että kyllä nää aina hoituivat.

Haastiksen jälkeen mä siivoilin vähän pahimpia sotkuja ja melkein pistin jo pesukoneenkin pyörimään, kun mä muistin, että mullahan oli makkarissakin vielä pyykkiä.

Rilla oli asetellut itsensä tiukasti makkarin oven eteen ja alkoi heti vouhkata ympäriinsä, kun mä avasin oven. Se juoksi sinne mun edeltä ja jäi pyörimään sänkyä ympäri, kun sen tappijaloilla ei päässyt sinne hyppäämäänkään, sängyn ollessa sen verran korkea.

Mä aloin keräilemään pyykkejä lattialta. Siinä mä olin kyllä ehkä vähän tuhma, kun mä usein jätin vaatteita lojumaan vähän sinne sun tänne, mutta jos muuten käyttäytyi kun enkeli, niin ehkei se ihan kovin suuri synti ollut?

"Aleksi?" - kysyvä ääni kuului sängyltä ja mä katsahdin sinnepäin. Olli makasi siinä paikoillaan, samassa asennossa, kun mihin mä olin sen aiemmin jättänyt. Eipä se muutakaan voinut. Sen kädet ja jalat oli sidottu sängyn tolppiin kiinni mustilla nahkaisilla ranne - ja nilkkakahleilla, eikä se päässyt liikkumaan siitä mihinkään, vaan makasi siinä selällään melkein alastomana. Ainoa asia sen päällä oli sen silmät peittävä musta satiininen silmäsuojus.