One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
"Aleksi!!! Niko!!! Joku!! Auttakaa!! Äkkiä!!!" - Joelin hätääntynyt huuto kuului aamulla alakerrasta. Se kuullosti oikeasti siltä, että se oli paniikissa ja jokin oli pahasti vialla, joten mä kampesin itseni irti Ollin käsien hellästä huomasta sen vielä nukkuessa, nousin ylös ja juoksin yläkerrasta pelästyneenä äkkiä katsomaan mitä kamalaa oli oikein sattunut.
Mä odotin Joelin äänen perusteella vähintään jotakin tyyliin, että joku meistä oli satuttanut itsensä, bändistä tai sen jäsenistä oli julkaistu jotakin sellaista tietoa, minkä ei ollut tarkoitus vielä paljastua, kaikki tulevat keikat olisi peruttu, uuden levyn kaikki valmiit biisit olisi vuotaneet ulos tai jotakin vastaavaa, mikä nyt olisi voinut aiheuttaa sen panikoimisen. Matkalla yläkerrasta alakertaan mun aivot ehti kehitellä kaikenlaisia mahdollisia kauhuskenaarioita.
Mutta kun mä pääsin alakertaan, mua kohtasi kummallinen näky. Joel seisoi paskanjäykkänä avoimen ulko-oven vieressä, jonka kynnyksellä sitä pällisteli kolme noidiksi pukeutunutta söpöä, about juuri alakouluiän saavuttanutta, pikkulasta virpomisoksat käsissään ja lausui sille lorua.
"Onneks sä tulit, mikä aprillipila tää ny on? Mitä näille tontuille kuuluu tehdä? Miksi ne hokee mulle jotain kertsiä ja tökkii mua risuilla?" - Joel kyseli multa hädissään, kun lapset yrittivät ojentaa sille virpomisoksiaan.
"Voi urpo, ne on virpojia, niinku pääsiäistrulleja, ne antaa sulle ton vitsan ja sä annat niille siitä virpomisesta palkan. Ja nyt ei oo enää aprillipäivä vaan palmusunnuntai" - mä huokaisin ja selitin sille mitä sen pitäisi tehdä.
"Mitä mä oon velkaa?" - Joel kysyi niiltä, kun ne vihdoinkin sai tyrkättyä ne virpomisoksat sen käteen ja ne katsoi sitä vähän kummissaan. "Niinku siis, että paljonko nää teidän risut maksaa?" - Joel yritti vielä tarkentaa niille sen kysymystä, mutta homma meni vaan kokoajan oudommaksi.
"Aleksi auta, millä mä saan lahjottua noi lähtemään, ne ei kai ymmärrä vielä kunnolla puhetta?" - Joel kysyi multa, mutta Niko ehti hätiin suklaamunien kanssa, jotka se antoi Joelille. Se oli nähtävästi osannut varautua palmusunnuntaihin ja mahdollisiin virpojiin. Onneksi.
"Tässä, toivottavasti muna maistuu tai niinku siis, hyvää..öö.. palmupäivää!" - Joel toivotti virpojille, pudotti suklaamunat niiden koriin ja taputti niitä kömpelösti päähän. Sitten se sulki äkkiä oven ja huokaisi helpottuneena päästessään niistä eroon. Mua nauratti. Hemmetin torvelo.
"Ton takia toi virpominen vieraille on vähän kyseenalaista hommaa, ei tiiä ikinä miten outoihin tyyppeihin sitä voi ovella törmää" - Niko nauroi oven sulkeuduttua. "Miks sä menit noin lukkoon, oothan sä ny fanejaki tavannu, tosi nuoriakin" - mä ihmettelin Joelille. "No en tommosia, ketä on yhtäkkiä mun oven takana heti aamusta sohimassa mua jollain risuilla ja loitsimassa mua, sitä paitsi mä saan meidän faneilta ruusuja, en risuja" - Joel selvitti. Oli mahtanut olla sitten isokin järkytys.
"Vitut ja nii, sit joku pääsiäinenki vielä tulossa! Miks koko ajan on joku ihme wannabe juhlapäivä? Just ku yhestä selviää, nii toinen on edessä. Koko aprillipäiväki oli ihan turha, elämä on jo itsessään ihan tarpeeksi iso vitsi, ei siihen enää mitään aprillipäivää tarvita. Ja mikä vitun palmusunnuntai? Täällä ei oo saatana palmuja missään, jotain kusisia kuusia vaan ja ihan helvetillisen kylmä, vaikka pitäs olla kevätkin jo" - Joel ryhty luennoimaan sen ihanan aurinkoisella elämänkatsomuksella. Musta tuntui, että se oli taas valvonut. Oli vielä täysikuukin. Silloin se nukkui vielä huonommin kuin yleensä, joku kuuhulluus iski varmaan päälle.
"Oo, pääsiäisjuttuja" - Olli sanoi tullessaan alakertaan ja ihastellessaan virpomisoksia. "Virvon varvon.." - mä aloitin ja läimäsin sitä sillä vitsalla perseelle niin, että pari värikästä höyhentä siitä lehahti lentoon ja leijaili hetken ilmassa.
"No anna se pajunoksa tänne ja tuu vastaanottaan sun virpomispalkkio" - Olli houkutteli mua ja viittoili kädellään kutsuvasti. "Siel ois vissiin sulle munaa luvassa" - Tommi sanoi ja työnsi mua kohti Ollia.
"Mä kyllä ihan aamupusua aattelin" - Olli hymyili mulle kun mä pääsin sen luo ja ojensin sille sen virpomisvitsan. "Mut saat sä toki munaaki, ei sitä kerjätä tartte" - se virnisti ja oli jo muka avaamassa housujaan, mutta vetäisikin mut sitten viereensä ja tökkäsi mulle kinderin kitaan.
"Aleksi, mitä sä oot mieltä, jos.." - alakertaan tullut Joonas aloitti kysymään multa, ennenkun Tommi keskeytti sen. "Ei se voi puhuu, sillä on munaa suu täynnä" - Tommi totesi mun mussuttaessa suklaata. "No ilmankos Ollilla onki noin tyytyväinen ilme, taas sai jo heti aamusta" - Joonaskin alkoi irvailla.
"Ottaaks muutki, tääl ois munaa tarjolla" - Niko kyseli kaikilta ja tuli olkkariin suklaamunasetin kera. Kyllähän ne kaikille kelpasi. Joonas varsinkin tykkäsi koota niitä yllätyksiä ja hamusi ne kaikki aina itselleen. "Säästetään noista muutama, jos niitä palmutyyppejä vielä tulee oven taa" - Joel muistutti. "Ja mä en oo sit muuten se ketä avaa sen oven sillon" - se vielä sanoi painokkaasti.
"Älä ny pikkunoitia pelkää, ihan söpöjähän ne oli" - mä hymähdin sille. "Nii, kyllä mua ainaki on pelottanu enemmän ne aikuiset noita-akat mitä tyyppien vierestä joskus aamusin on löytyny, varsinkin joskus menneinä vuosina" - Niko naureskeli.
"No hei, kyllä ne aina iltasin vielä aika hemaisevia oli, mut en tie sit mitä yön pimeinä tunteina oikein sit välillä tapahtu" - Joel huokaisi Joonaksen nyökkäillessä. Tarpeeksi kun joi niin misseiltä ne noita-akatkin kai näytti ja aamulla saattoi olla joskus karu totuus edessä. "Onneks ei oo sitä pelkoa" - mä virnistin. Mä löysin vierestäni ihan jotain muuta aina aamusin kun noita-akan ja se näytti joka kerran aina yhtä hyvältä.
"Mä taidan lähtee ny pakkaan kamoja kasaan" - mä kerroin ja lähdin yläkertaa kohti. Me oltiin lähdössä kotimatkalle jo jonkin ajan päästä ja mun tavarat lojui edelleen vähän siellä täällä. "Mäkin muistin just, että munki piti pakata mun tavarat" - Ollikin sanoi, kun sillekin iski joku äkillinen pakkaustarve.
"Pakkaaks sä ton risunki sun mukaan?" - Joonas kysyi siltä virnistäen, Ollin pitäessä tiukasti virpomisvitsaa yhä kädessään. "Ehkä" - se vastasi ja lähti kiireesti mun perään. "Virpokaa vaan ihan kaikessa rauhassa!" - kuului jätkien toivotus vielä meidän takaa, naureskelun kera.
Muakin kyllä hymyilytti, kohta voisi ne vitsan loputkin höyhenet ja pajunkissat pöllytä, kun me päästäisiin meidän huoneeseen saakka. Katsotaan sitten kuka virpoisi ja ketä ja miten ja millä ja minne.. vitsaa sulle ja munaa mulle. Vai miten se loru nyt menikään..
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
__
Sanoja: 958
Joo, tää stoori oli tässä + Mä nii tykästyin uk tourilla tohon Alen ja Tommin paikkojen vaihteluun, mut en mä sit tiekään ku Matelalla menee aina kuitenki tommoseks potkimiseks, nii Aleki alkaa saada jo osumaa :/ :P
