From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

People = Shit 4/4

AIVOVAMMOJA

Olli

"Mä en oikein tiedä miks mä oon tässä, mut oon ny kuitenki" - Aleksi sanoi mulle seisoen mun edessä ja mä odotin, mitä se aikoisi mulle sanoa. 

Mä olin ollut aikeissa lähteä jo pois koko baarista, etsiä käsiini mun tyttiksen, sitä kautta selvittää Aleksin numeron ja pyytää siltä anteeksi. Mä en olisi voinut antaa sen vain lähteä ja kadota mun elämästä, ainakaan ilman, että mä saisin kertoa sille mun puolen asiasta. Ihan sama, vaikka mä olin tuntenut sen vasta yhden päivän. Tai oikeastaan vaan illan. 

Se voisi olla mulle vihainen, eikä se ehkä haluaisi edes tavata mua enää, mutta mä halusin itse selittää, sekä pahoitella tapahtunutta, ja ainakin mä voisin vielä kertoa, että mä tykkäsin siitä. Ihan hirveästi. Mutta sitten Aleksi olikin tullut takaisin ja nyt me oltiin tässä. 

"Musta kuitenkin kai jostain syystä tuntui, että mä haluun kuulla sun suusta, miks sä oot mun kanssa treffeillä ja lähtemässä mun luo, kun sulla on poikaystävä" - se sanoi mulle vähän vaisusti ja näytti aika pettyneeltä katsoessaan mua.

"Niin, mä törmäsin siihen vessareissulla ja se kertoi mulle, että teillä on ollu vähän riitaa ja sä yrität tehä sen mustasukkaseks mun avulla, siks mä lähdin" - Aleksi kertoi mulle ja mä kuuntelin sitä suu auki. Se juttu oli mennyt aikalailla niin, kun minkä käsityksen mä olin jo saanutkin, eli että se kundi oli päättänyt piinata Aleksia nähtyään meidät yhdessä, mutta sen lisäksi se oli sitten näköjään päättänyt myös oikein kunnolla puhua sille paskaa. 

"Ei ole, se ei ole mun kanssa, ei ole koskaan ollutkaan, mulla ei ole poikaystävää, se valehteli sulle" - mä koitin selittää Aleksille kaikki yhteen putkeen, että mä saisin varmasti kaikki kerrottua. "Miks?" - Aleksi kysyi multa ja mä näin, että se epäili, mutta silti sen silmissä oli ehkä välähtänyt jotain toivonkipinän kaltaista. Niin mullakin. Ehkä mä voisin jotenkin vielä korjata tän kaiken.

Mua kyllä hävetti kertoa koko asiaa, mutta ei mulla ollut nyt oikein muita vaihtoehtoja. Mä aloitin siis ihan alusta ja kerroin rehellisesti mun toilailut. Kuinka mä olin nussinut sitä jätkää koululla ja vielä kahdesti, sekä mitä siitä oli seurannut ja mä vajosin melkein maan alle sitä sille selittäessäni ja häpesin itseäni. Varmaan enemmän kun ikinä. Mä en vieläkään käsittänyt mikä aivamma mulla oli oikein ollut, kun mä olin siihen kundiin sekaantunut, mun aivoissa oli varmasti jotakin pahasti vialla.

"Mä oon ihan hirveän pahoillani, että meidän treffit meni ja päättyi näin, mä olisin toivonut ihan muuta. Sä olet ihana ja mä tykkään susta tosi paljon" - mä kerroin sille ja katsoin sitä pahoittelevasti ennenkun laskin katseeni lattiaan. Pahoillani mä olinkin. Enemmän kun kukaan koskaan oli ollut.

Aleksi oli vähän aikaa hiljaa ja ilmeisesti mietti kuulemaansa. "Anteeks, että mä vaan häivyin, mun olisi heti pitänyt antaa sun selittää" - se sitten sanoi ja mä nostin katseeni lattiasta takaisin siihen. "Kyllä mä tiedän, että ihmiset on välillä paskoja" - se jatkoi ja mulle tuli vähän edes parempi mieli, vaikka mulle tuottikin melkein tuskaa katsoa sitä tietäen, etten mä varmaan kohta näkisi sitä enää. 

Se alkoi pukea päälleen ja mä valmistauduin hyvästelemään sen, vaikka se tekikin mulle tiukkaa. Mä en olisi millään halunnut sen lähtevän. Onneksi se oli sentään antanut mun selittää. Mun ilta taitaisi nyt jatkua tästä joko niin, että mä lähtisin kotiin vaan nukkumaan, tai etsisin mun tyttiksen ja pilaisin sen illan poraamalla sen kainalossa, tai sitten mä vaan jäisin tänne ja vetäisin perseet. Oikein kunnolla. Viimeisin vaihtoehto alkoikin tuntua jo aika houkuttelevalta. 

"Mennäänkö sitten?" - Aleksi kuitenkin kysyi multa ja katsoi mua, enkä mä ensin tajunnut, mitä se oikein tarkoitti. "Haluutko sä vielä, että mä tuun?" - mä kysyin siltä ihmeissäni heti kun pari aivosolua kohtasi mun päässä toisensa. "Tietenki haluun, eihän tossa ollu mikään oikeastaan sun syytä loppujen lopuksi" - se totesi mulle ja mä olisin voinut vaikka hyppiä tasajalkaa onnesta. "Mä vaan loukkaannuin, kun mä en todellakaan halua pelailla mitään tai sekaantua muiden suhteisiin" - se kertoi mulle. "En mäkään, mä oon oppinu jo läksyni" - mä kerroin sille ja nousin ylös.

Mä en tiedä mikä aivovamma mulle silloinkin tuli, mutta mä kävelin Aleksin luo ja halasin sitä. Mä painoin pääni sen kaulalle ja mumisin sille vielä pahoitteluja puristaen sitä tiukasti kiinni itseeni. Mä halasin sitä niin pitkään, kun mä vaan kehtasin. Enkä mä silloinkaan olisi halunnut päästää vielä irti. Se halasi mua takaisin ja kun se irtautui musta, me katsottiin yhä toisiamme. 

Sitten se suuteli mua. Suuteli ihan kunnolla. Sen pehmeät huulet painui mun huulille, sen kieli hakeutui mun suuhun ja kädet mun niskaan. Mä yllätyin, mutta kiersin käteni sen ympärille ja liikutin niitä pitkin sen selkää painaen sitä muhun kiinni. Mä vastasin innokkaasti suudelmaan ja se silitti mun hiuksia. Me suudeltiin siinä vielä hyvä tovi ja se oli ihanaa. Ihanampaa kun mikään ikinä. Mä olisin voinut tehdä sitä siinä lopun elämääni. Joskus mun aivoissa naksahti jotain paikoilleen oikeinkin.

"Nyt mennään" - Aleksi kuiskasi mun korvaan suudelman jälkeen ja otti mua kädestä kiinni. Me lähdettiin yhdessä kävelemään kadulle kohti sen kotia, eikä musta ollut ehkä koskaan tuntunut yhtä onnelliselta. Mä olisin lähtenyt sen mukaan minne tahansa. Ihan sama, mihin se olisi mut johdattanut, mä olisin seurannut perässä.

So you can drag me through hell
If it meant I could hold your hand
I will follow you 'cause I'm under your spell
And you can throw me to the flames
I will follow you, I will follow you

--

Sanoja: 900

Se oli siinä. Kuva antoi inspiksen tähän stooriin. Ja ennenku motkotatte taas nii smuttia sit seuraavassa shotissa. Mä yritän kirjottaa ees vähä välillä muutaki :P +☆ Today is the day of Dark Side ☆