From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

The Drug In Me Is You 5/5

DON'T WANNA LOSE YOU AGAIN

Aleksi

"Olli?" - mun suusta pääsi, ennenkuin mä ehdin edes miettiä mitään. Musta tuntui, etten mä taaskaan tajunnut mitään, enkä saanut otetta mistään. Mä olin vaan erittäin hämmentynyt.
"Tunnetteks te?" - porukka kyseli ihmeissään, kun me oltiin jääty tuijottamaan toisiamme. Joel katsahti Olliin ja näki sen kaulan, sitten se katsoi taas mua ja mä näin, kuinka sen aivot yhdisti jotakin tai pikemminkin laski yhteenlaskua, joka meni suunnilleen tyyliin yks plus yks = Oleksi.

"Me, tota.. ollaan saatettu törmätä" - Olli sanoi vähän vaikeasti ja hymähti mulle. Ei se varmaan oikein tiennyt mitä se olisi voinut sanoa, tilanteen ollessa vähän yllättävä. "Oli vissiin aika kova törmäys ku Aleksi ei oo kunnolla tänään kävelly ja molempien kaulatki veti mustelmille" - Joel totesi hyvin hienovaraiseen tyyliinsä. Siinä kohtaa muutkin sitten viimeistään tajusi asian. Niiden kasvoilla kävi erilaisia ilmeitä, kunnes yksi niistä avasi suunsa.

"Jaaha, vai tää on se kundi ketä sä oot tänään niin epätoivosesti kaipaillu" - se pisin niistä täräytti sanansa ilmoille ja tökkäsi Ollia kylkeen. "Olli on ollu ihan fiiliksissään ja kertonu tavanneensa ehkä sen elämän miehen, mut hukanneensa sen sitten ja se on ollu ihan hädissään ja me ollaan yritetty keksiä miten me löydettäis se jätkä, se oli tavannu sen baarissa ja kuulemma se oli söpö, upee, ihana ja.. " - vaaleatukkainen hattarapää selitti Joelille siihen tahtiin, että mun aivot ei melkein pysyneet perässä, ennenkuin Olli keskeytti sen puhetulvan.

"Joonas!" - Olli komensi ja katsoi sitä hattarapäätä naama punertuen. "Kato ny, me hoidettiin homma himaan, siinä se ny on!" - pitkähiuksinen brunekin totesi Ollille ja työnsi sen mua kohti. "No sano ny sille äkkiä jotain, ettei se luule, että sä oot vielä oudompi ku sä oikeesti oot" - hattarapää kehotti Ollia, kun se oli ihan punainen, eikä tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä tai sanoa.

"Moi" - Olli sanoi mulle nolona kaveriensa suoruudesta. "Moi" - mäkin vain totesin, kun en mäkään oikein tiennyt mitä mä olisin sanonut. Mun olisi tehnyt mieli heittäytyä taas vaan sen syliin, iskeytyä sen huulille, raahata se mukanani makkariin ja.. jumalauta Aleksi, keskity! Mun aivot yritti taas lähettää mulle signaaleja, kun mulla meinasi lähteä homma jo lapasesta.

"Mennäänkö eteenpäin ja annetaan noille hetki aikaa?" - Joel ehdotti ja mä katsahdin sitä kiitollisena. Ne siirtyi olkkariin Ollin seisoessa yhä paikoillaan mun edessä. "Mä kadotin sut" - mä sanoin Ollille ja katsoin sitä varovasti. "Mä en häipynyt, mä etsin sua joka paikasta, sinne tuli kauheesti ihmisiä, enkä mä enää löytäny sua" - se kertoi mulle, peläten kai, että mä pitäisin sitä tyyppinä, joka vain häipyi heti kun oli saanut mitä halusi.

Ei siihen sitten muuta tarvittukaan, se vetovoima hoiti homman meidän puolesta, Olli astui mua kohti ja sulki mut syliinsä. "Nyt löysit" - mä kuiskasin sen halauksesta. "Niin löysin, enkä haluu hukata enää" - se sanoi ja painoi huulensa mun huulille. Ja musta tuntui ihan samalta sen suudellessa mua kun aiemminkin. Ihan yhtä mahtavalta.

"Kröhöm.. saatasko mekin tavata Aleksi?" - se pisin niistä kysyi ovelta jonkun ajan päästä. "Olli, älä heti omi sitä!" - sen hattarapään ääni kuului jostainpäin olkkaria. "Kannattaa vahvasti harkita hyppäämistä mukaan meidän matkaan" - Olli hymähti mulle ennenkun me mentiin muiden luo ja silitti mun poskea.

Siinä kohtaa mä mietin mielessäni, että mä olin onnistunut oikein mahtavasti. Siinä ensivaikutelman luomisessa. Ensin mä olin antanut itsestäni oikein kunnon ensivaikutelmat illalla baarissa Ollille ja sitten kävi näin. Nytkin mä päässäni tässä muiden edessä suunnittelin raahaavani heti sitä makkarin puolelle. Joelkin varmaan ilahtuisi, sen kotona kun oltiin. Ja tottahan ne kaikki muutkin nyt varmaan iloisesti haluaisi mut yhteistyöhön niiden kanssa, kun mä vaikutin niin tasapainoiselta tyypiltä. Mä olin kanssa yks aikapommi. Mutta silloin mä tajusin, että siinä se oli.

"Timebomb? Joo, se räjähtää kovaa!" - jätkät intoili, kun mä olin kertonut niille mun ajatuksia tulevasta biisistä. "Kyllä sä ainaki mun tajunnan räjäytit" - Olli kuiskasi mun korvaan ja joka puolella mussa alkoi taas se sama kihelmöinti, ja mun oli vaikeaa käyttäytyä normaalisti. Etenkin, kun Olli oli aivan mussa kiinni, sen istuessa sohvalla mun vieressä.

Musta tuntuikin, että Olli oli mulle kun jotain huumetta. Mä olin halunnut kokeilla sitä ja kun mä olin tehnyt sen, mä olin jäänyt siihen koukkuun ja halusin sitä lisää. Ja lisää. Enkä pystynyt, tai edes halunnut luopua siitä. Mun onnekseni se homma nähtävästi kuitenkin toimi myös toiseenkin suuntaan.

"Babe, tuu tänne, jooko?" - Olli huokaisi mulle vähän myöhemmin, kun kaikki muut oli jo lähteneet. Joelkin oli häipynyt niiden mukaan, mutta Olli oli jäänyt. "Mä haluun tutustuu suhun" - se kertoi ja ojensi käsiään mua kohti. Ja mä menin, tietäen, että heti kun se koskisi taas muhun, mun kroppa heräisi henkiin ja haluaisi sitä. Mä istuin sen syliin, se suuteli mun niskaa, kuiskaili mun korvaan kehuja ja kutsui mua babeksi. Mä en tiennyt olisinko mä voinut enää mitään parempaa toivoa?

--

Sanoja: 786

Kiitti vielä ku ootte lukeneet ja tykkäilleet, kattelin just, että tätä kirjaa on ny lueskeltu 7:ssä eri maassaki :O