One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
"Olliii?" - Aleksin ääni huhuili mua jostakin päin asuntoa. "Täällä!" - mä huikkasin sille keittiöstä, jossa mulla oli jo kaikki valmiina. Mä olin ihan oikeasti ylittänyt itseni, kaikki näytti tosi kivalta ja nyt mä vain toivoin, että ne maistuisikin hyvältä ja Aleksi tykkäisi, sillä sitä vartenhan tää kaikki oli.
"Miks Niko anto mulle myrk.." - Aleksi oli kysymässä multa jotakin saapuessaan keittiöön, mutta hiljeni kesken lauseen keittiön ovella ja katsoi mua. Sitten se katsoi pöytää. Ja sitten taas mua.
"Antoi mitä?" - mä kysyin siltä hymyillen ja otin sitä käsistä kiinni. "Ei mitään, mut mitä tää nyt on?" - se kysyi multa aika ilahtuneen näköisenä, kun mä johdatin sen istumaan pöydän ääreen.
"Mä tein sulle illallisen" - mä kerroin sille. Se hymyili mulle vieläkin, mutta mä en ollut ihan varma, välähtikö sen silmissä pienen hetken ajan jotain pakokauhun tapaista. Mutta mä ehkä kuvittelin vain omiani, se oli varmaan vain niin yllättynyt.
"Mitä me juhlitaan, en kai mä oo unohtanu jotain?" - se kysyi multa sitten hämmästyneenä. "No et oo, mä halusin vaan yllättää sut" - mä kerroin. Olisin mä toki voinut viedä sen uloskin syömään, mutta me syötiin rundeilla ravintoloissa koko ajan, joten mä olin ajatellut tän olevan enemmän yllätyksellistä.
"Onnistuit" - se huokaisi ja mä olin tyytyväinen. Se muutenkin arvosti aina kaikkia pieniä eleitä ja asioita, sekä itse tehtyjä juttuja, joita tehtiin juuri sitä varten, ennemmin kun mitään kallista ja hienoa. Se sanoi aina, että ne kalliit esineet ja asiat mitä se halusi, se sai hankittua itsekin.
"Tää on ihan oikeesti hyvää.. tai siis tää on todella hyvää, tosi hyvää on" - Aleksi totesi ensin hämmästyneen kuuloisena maistettuaan ruokaa, mutta korjasi äkkiä sanomisiaan. "Oliko sulla sitten jotain epäilyksiä?" - mä kysyin ja rypistin otsaani. "No.. ooks sä varma, ettei tää oo jotain ravintolaruokaa minkä sä vaan mikrotit äkkiä?" - se virnisti. Kyllä mä oikeasti tiedostin, etten mä ollut mikään huippukokki, mutta siksi mä olinkin pyytänyt Tommin apuun ja ainakin omasta mielestä onnistunut paremmin kuin hyvin.
"Sua varta vasten valmistettu, mä kuulin sanonnan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" - mä kerroin sille.
"No sä asut siellä jo, mut tietkö mihin muuallekin se tie voi vielä johtaa vähän myöhemmin tän miehen kanssa?" - se kysyi hymyillen. "No?" - mä tiedustelin. "En mä kerrokaan vielä, se selviää sitten aikanaan" - se sanoi mulle vihjailevasti.
Mä katselin Aleksia hymyillen. Me oltiin nautittu ruuan kanssa viiniä ja sen posket punoitti jo tosi suloisesti sen johdosta. Se oli niin nätti. Mulla oli tosi hyvä mieli, meillä oli kivaa ja Aleksi tuntui olevan tosi otettu, että mä olin järjestänyt sille jotain tällaista. Ja plussana se oli ainakin vielä pysynyt hengissäkin ja jopa tykännyt mun kokkauksista.
"Tuo mulle mun jälkkäri jo" - Aleksi virnisti kun muut ruokalajit oli jo syöty ja läpsäytti mua perseelle, kun mä nousin ylös hakemaan sille jälkiruokaa.
"Ja Olli?" - se vielä kysyi ja mä käännyin katsomaan sitä. "Ota vaatteet pois, jooko?" - se pyysi. En mä edes ihmetellyt sitä, vaan aloin riisua välittömästi, mä olin joskus kuullutkin jostain alaston kokki - jutusta ja vaikken mä tiennyt ihan tarkkaan mitä sillä tarkoitettiin, niin mä ainakin voisin hyvin olla sellainen, jos mä tekisin sillä Aleksin tyytyväiseksi. "Yks juttu vielä.. pidä kuitenkin toi essu päällä, mä aion ottaa tästä kaiken irti" - Aleksi sanoi mulle vielä katsellessaan kun vaatteet väheni mun päältä.
Niinpä mä seisoin hetken päästä tarjoilemassa Aleksille jälkiruuaksi valmistamaani mansikkarahkavaahtoa pelkkä mun etumuksen peittävä esiliina päälläni. Yllättävän monta kertaa se pyysi mua hakemaan sille jälkkäriä lisääkin. Se taisi olla tosi hyvää, koska kun mä käänsin sille selkäni ja sitten käänsin vähän päätäni katsoakseni sitä, se tuijotti mun perään tosi intensiivisesti. Ei varmaan malttanut odottaa, että mä toisin sille lisää.
"Maista säkin" - Aleksi kehoitti ja työnsi lusikkaa mun suuhun, jolloin sitä vaahtoa putosi vähän mun rinnalle. Se kurottui mua kohti ja nuolaisi sen pois siitä. Mä henkäisin yllättyneenä. Mulla meni kylmät väreet välittömästi ja mä tunsin kuinka mua alkoi kiihottaa. Sekin varmasti huomasi sen, koska se virnuillen lipaisi vielä uudelleen sitä mun iholta ja katsoi mua samalla silmiin.
"Nyt mä haluun vielä jotain muutakin mun jälkkärin kanssa. Katotaanpa mitä sulla ois tarjolla"- se sanoi ja nosti mun esiliinaa, joka oli kyllä jo aika hyvässä nosteessa ihan omatoimisestikin.
"Hyvältä näyttää" - se kertoi katsellessaan sen alta löytämäänsä ja otti sen samantien yllättäen suuhunsa. Mä älähdin yllättyneenä ja seisoin sen edessä, kun se alkoi ottaa multa suihin pöydän ääressä.
Kukaan ei varmaan nyt uskoisi mua, mutta mulla ei oikeasti ollut mitään taka-ajatuksia, vaan mun tarkoituksena oli ollut vain ilahduttaa Aleksia ja valmistaa sille romanttinen illallinen. Mutta en mä kyllä tästäkään käänteestä valittanut. En tosiaan. Musta voisi vielä tulla aikamoinen master chef, jos ruokaa laittamalla pääsi tämmöisiin tuloksiin.
Pian mun pää täyttyikin jo kaikista mahdollisista takaa-ajatuksista ja muistakin mukavista mielikuvista samalla, kun mä huokailin tarjoillessani Aleksille tätä vähän toisenlaista jälkkäriä suoraan suuhun.
"Nyt se tie johtaa sinne makkariin, oota hetki ja tuu kohta perässä" - se totesi nostaessaan päänsä mun essun alta ja nuolaistessaan huuliaan. Sitten se nappasi sen rahkavaahtokipon pöydältä mukaansa ja lähti sen kanssa kohti meidän huonetta.
Mä puhalsin pöydällä olevan kynttilän sammuksiin, enkä mä kovin kauaa malttanut odotella enää keittiössäkään, kun mä jo lähdin sen perään esiliina viuhuen. Me näköjään siirryttäisiin makkariin nauttimaan jälkkäriä. Mäkin voisin haluta vielä maistaa sitä vaahtoa erinäisistä paikoista tarjoiltuna. Mulla olikin jo useampikin paikka mielessä..
Oops! Questa immagine non segue le nostre linee guida sui contenuti. Per continuare la pubblicazione, provare a rimuoverlo o caricare un altro.
--
Sanoja: 890
Moi Olli, Aleksi, Niko, Joel, Joonas ja Tommi ja muutki ketä tätä lukee.. tai ei lue, tästä piti tulla romanttinen luku, mut ei se ny oikein onnistunu ja lopussaki vähän lipsahti + mitähän Olli tuolla noin suu auki tuijottelee ;)
