From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Round'n Round 9/11

CAMOUFLAGE SKILLS

Olli

"Kai Alen hiukset sitte pysyy sen päässä?" - Joonas kyseli, kun se näki kuulemma uhkaavan näköisen trimmerin pöydällä. "Kuka tässä on mitään hiuksista puhunu?" - mä virnistin sille. Voisihan sitä muutakin karvoitusta taas vähän trimmailla.

"Tai voitashan me oikeestaan lyhentää vähän tätä sunki kuontaloo kyllä, nii sujuis noi peitetehtävätki helpommin" - mä ehdotin Joonakselle. "Ei kiitti, laita letille vaan taas ne kutrit, et ne pysyy lippiksen alla, nii se riittää" - se tokaisi. Ja oli ihan oikeassa.

Joonas oli mestari naamioituja. Se harrasti sitä melko usein ja mitä erilaisimmissa asuissa. Porukalla ei ollut mitään aavistusta kuinka usein se oikeasti seikkaili niiden seassa ilman, että kukaan tajusi yhtään mitään.

Me oltiin skideinäkin lyöty vetoa monta kertaa meneekö sen valeasut läpi ja se onnistui huijaamaan kaikkia joka kerta. Sekun oli tarvittaessa hyvä myös vaikka imitoimaankin ja sillä riitti pokkaa niihin sen roolisuorituksiin.

Kerrankin se oli tullut luokkaan sijaisopettajana ja jengi oli ottanut sen ihan tosissaan. Ainakin niin kauan, kunnes oikea opettaja oli ilmestynyt paikalle. Jonkun kerran se oli käynyt myös jossain seniorijumpassa ja sen jälkeen ilmaisessa vanhusten ruokailussa ja muistellut vanhoja hyviä aikoja muiden pappojen kanssa. Joku nätti hoitajatyttelikin oli vielä taluttanut sitä mua vastaan, kun mä olin mennyt hakemaan Joonasta sieltä. Tai siis mun isoisää. Ja näitä juttuja riittäisi vaikka miten paljon.

"Mut Aleksia et vedä ihan kaljuks, ethän?" - Joonas vielä varmisti. "No en, vaikka mä lyhensiki sillon sen hiukset, nii yhtä asiaa mulla on kyllä ollu vähän ikävä" - mä huokaisin. "Mä arvaan mitä sä tarkotat" - Joonas virnisti. Niin varmasti arvasikin. Oli siinä omat hyötynsä, kun sai tietyissä tilanteissa vähän tukasta kiinni.

Aleksi valtasi taas mun ajatukset niin, että mun piti lähteä etsimään sitä, kun mä sain Joonaksen hiukset letitettyä. Illalla olisi taas keikka ja sen jälkeen edessä taas bussielämää, mutta nyt oli vielä aikaa. Ja mä latasin mun akkuja parhaiten viettämällä alluaikaa.

Mä löysin Aleksin meidän huoneesta. Siellä se istui sängyllä läppärinsä kanssa ja selvästi keskittyi tekemäänsä, mutta mä halusin siitä huolimatta sen lähelle, joten mä änkeydyin sängylle sen seuraan.

"En mä häiritse, paljoo" - mä huokaisin ja tungin itseni sen taakse istumaan, puristuen kiinni sen selkään. Vielä lähemmäs päästäkseni mä kiersin käteni ja jalkani sen ympärille ja olla möllötin siinä. Jonkun aikaa sitä halailtuani ja nautittuani läheisyydestä, mä ajattelin kuitenkin, että mä voisin haluta nauttia vähän vieläkin läheisimmistä tunnelmista. Niinpä mä päätin niin sanotusti kokeilla kepillä jäätä.

Olisin mä toki voinut vaan haliakin, mutta Aleksin läheisyys sai mut vaan haluamaan usein muutakin. En mä sille mitään mahtanut. Mä olin vaan niin heikkona sen edessä. Tai takana.

Mä valutin hitaasti kättäni sen rinnalta alaspäin edetäkseni kohteeseen, mutta juuri kun mun käsi pääsi melkein perille, Aleksi siirsi sen julmasti takaisin sen rinnalle ja jatkoi läppärin kimpussa sanomatta mitään.

Vähän ajan kuluttua mä päätin koittaa taas uudelleen, mutta valitettavasti tulos oli sama. Mun käsi palautettiin taas sen rinnalle ja keskittynyt naputtelu näppäimistöllä jatkui.

Mä melkein jo tyydyin mun karuun kohtaloon, kun päätinkin vielä, että koska se ei ollut kuitenkaan varsinaisesti kieltäytynyt mun lähentelyistä, niin kolmas kerta sitten toden sanoisi. Niinpä mä hivutin silitellen kättäni taas sen rinnalta sen vatsalle ja etenin siitä sen housujen päälle sen haarovälin kohdalle, johon mun käsi pysähtyi varmuudeksi hetkeksi kuullostelemaan tunnelmia.

Nyt se ei ottanut mun kättä pois, joten mä uskalsin jo vähän kokeillakin. Mä vähän aikaa hieroin sitä housujen päältä ja sitten puristelin pikkuisen. Siltä pääsi huokaus ja se nojautui vielä paremmin muhun kiinni.