From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Dam Dam

Olli

"Olli, sä tuijotat taas sen persettä" - Joonas huomautti mulle, kun mä jäin taas kiinni mun tuijotteluista. Mutta mitäs helvettiä sille nyt mahtoi, että katse vaan vähän niinkuin jumitti siihen? Ei se mun vika ollut, että se näytti niin hyvältä.

"Hei, mä vannon, että se katto muhun eka!" - mä puolustauduin. "Alen perse vai?" - Joonas naurahti. "Nii, just niin, se alotti" - mä väitin. "Sano sille, ettei se houkuttele tolleen tuijottaan, Ollilla menee kaikki keskittymiskyky, eikä se tajua enää mitään muuta" - Nikokin liittyi meidän henkevään keskusteluun. "No mitäs vittua sille voi, kun Ale näyttää tossa haalariasussaan tolta ja se korostaa niinkun entisestään vielä sen hyviä puolia" - mä yritin vielä selittää niille. Tottahan se oli.

"Mistä te puhutte?" - Aleksi kysyi tullessaan meidän luo ja muut vaan virnuili sille. "Jaaha, Olli on vissiin taas vauhdissa vai? Ylläri" - se totesi. Mä olin saattanut ehkä joskus ennenkin jäädä kiinni mun nopeista vilkaisuista. Mutta ei ne kestäneet kun ehkä sekunnin! Tai vartin. Tai puolituntia. Kuka vittu tässä nyt aikaa muka otti?

"Nyt, kun meillä on vähän vapaata, me voitas mennä pyöriin kaupungille, käydä siellä, täällä ja tuolla ja.. " - Aleksi selitti innoissaan ja multa meni puolet niistä paikan nimistä ohi. Dami oli sen lempipaikkoja, olihan se itsekin asunut täällä nuorena. Nytkin me oltiin juostu jo ympäri kaupunkia ja shoppailtu varmaan puolissa kaupungin liikkeistä, sekä katseltu nähtävyyksiä. 

Mutta olihan Dami toki upea mesta, yksi Euroopan kauneimmista kaupungeista. Oltiin me täällä ennenkin käyty keikkailemassa, mutta ei muutamassa päivässä paljon ehtinyt nähdä. Ja nähtävää riitti, ainakin jos oli oppaana joku sellainen kun Aleksi, joka halusi fiilistellä sen muistoja ja esitellä meille paikkoja. Ja shoppailla samalla koko kaupungin tyhjäksi.

"Jaaha. Nyt riitti!" - mä totesin. "Mikä?" - Ale huusi nauraen, kun mä heitin sen olalleni ja lähdin kantamaan kohti ovea. "Mitä te oikein duunaatte, mihin te ootte taas menossa, taasko johkin kaupungille?" - Joonas kyseli ihmeissään. "Joo, vittu dam dam, mä palautan tän takasin sen porukoille, tää tulee ihan liian kalliiks, se on kohta shoppaillu jo puoli Damia mukaansa, moido!" - mä kerroin ja olin muka jo lähdössä ovesta ulos Aleksi olallani.

"No oikeesti en antas sua pois mistään hinnasta" - mä hellyin, laskin Alen alas ja pusuttelin sen naaman läpikotaisin. Sitä paitsi jos nyt totta puhuttiin, niin Ale oli kyllä mua paljon varakkaampi, että ehkä mulla ei ollut paljoa sanomista. Ja musta oli oikeasti kiva katsella sitä ja sen intoa. Mikä oli muka nätimpää, kun nähdä sen innostunut ilme, kun sen silmät tuikki ja se hymyili söpösti selittäessään innoissaan jotakin? Ei mikään.

"Oo, onpa taas ällösöpöä" - Joonas kuittaili ja teki yökkäys efektiä nähdessään kun me pussailtiin. "Paraskin puhuja, ku ite roikottaa korvassaan korvista jossa on tyttiksen nimikirjain" - mä kuittailin sille takaisin. "Mistäs tiiät, ehkä se tarkottaakin jotain toista?" - Joel kommentoi siihen. "Nii, never know" - Joonas totesi lähtiessään leikkiin mukaan ja alkaessaan lähestyä Aleksia kulmiaan nostellen, virne sen naamalla.

"Näpit irti, se on mun!" - mä komensin heti ja kiersin käteni tiukasti Alen ympärille. Se oli mun ja vaan mun, vaikkei mun korvassa sen nimikirjainta roikkunutkaan. "Justhan sä sanoit, että se tulee liian kalliiks, nii mä aattelin tulla tähän väliin" - Joonas virnuili mulle. "Over my dead body!" - mä huudahdin ja hyppäsin Joonaksen niskaan.

Painiksihan se siitä heti meni. Me kierittiin ja pyörittiin siinä lattialla, mä sain siitä kuitenkin melko pian otteen, eikä sillä ollut enää mitään tsänssejä mua vastaan. "I think I wanna flatline" - se läähätti jonkun ajan päästä jäätyään tappiolle. Jälleen kerran.