From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Perjantai 13. 3/3

SAMALLA MURHEELLA TAKAISIN

Aleksi

"Annaks suolan?" - Niko pyysi Joonasta, joka ojensi jo sille suolapurkkia pöydän toiselta puolelta, mutta pudotti sen vahingossa käsistään ja se levisi pöydälle. "Nonni" - Tommi huokaisi kun se näki Joelin ilmeen. "Et ala rääkyä, se on vaan vittu suolaa" - se varoitti jo valmiiksi Joelia, joka aukoi suutansa kun joku happea haukkova kala kuivalla maalla.

"Ny ripottelet äkkiä sitä saatanan suolaa olkas yli nii se voi ees vähän auttaa vielä" - Joel komensi Joonasta, joka teki työtä käskettyä säästääkseen meitä epäonnelta, tai lähinnä Joelilta. "Ei noin, se pitää ripotella vasemman olan yli oikealla kädellä" - Joel selitti ja Joonas huokaisten heitti uudelleen suolaa olkansa yli oikeaoppisesti, viereisessä pöydässä ruokailevien muiden majatalon vieraiden katsoessa meidän suuntaan vähän oudosti. "Ja leipä pysyy sit oikeinpäin pöydällä, eiks nii?" - Joel vielä varmisti muiden huokaistessa syvään kaikille typerille uskomuksille. Eihän täällä vittu voinut kohta enää koskea mihinkään kun kaikesta aiheutui muka epäonnea.

Läheisessä pöydässä ruokaili tosiaan joukkio, johon kuuluva vaalea nuorehko nainen tuijotteli Joelia kiinnostuneen näköisenä. Oli Joelkin sen huomannut, mutta edes se ei saanut sitä innostumaan. "Jos alkaa deittailemaan epäonnen päivänä, on se suhdekin tuhoon tuomittu" - Joel julisti meille varmana asiasta.

"No kuka mitään suhteesta puhui?" - Tommi tokaisi siihen. "Joo, no varmaan kaikki muukin mahdollinen menis päin persettä tänään" - Joel manasi iloisella elämänasenteellaan. "Niinku vaikka tyyliin purisin sitä huuleen, tökkisin väärästä reiästä sisään tai joku kumi räjähtäs" - se pohti kaikkea, mitä hyvin suurella todennäköisyydellä voisi sitten sattua jos hommassa edettäisiin pidemmälle.

"Se on ihan kivaa" - Olli huomautti siihen. "Ai mikä?" - Joel kysyi siltä. "No se päin persettä tökkiminen " - se vastasi. "Nii, no joo, mut ei vahingossa, eihän se muuten oiskaan väärä reikä" - Joel huomautti. "True, ehkä kannattas itse kunkin pitää elämä helpompana, ku on vähemmän vaihtoehtoja, nii ei tartte tehä virheitä ja joka kerta osuu kerralla oikeeseen" - Olli sanoi mua katsoen ja virnisti.

Niistä oikeista valinnoista puheenollen mun aivot heitti taas mut mun ja Ollin vähän aikaa sitten jakamaan intiimiin hetkeen. Mä olin kuiskaillut sille asioita, joita mä olin halunnut sen tekevän ja mä valehtelisin jos mä väittäisin, ettei se olisi ollut yksi parhaista hetkistä mitä mä olin ikinä kokenut. Meillä ei ollut edes paljoa aikaa käytettävissä kun muut oli jo täällä odottelemassa, mutta Olli olikin sitten hoitanut homman aika tyylikkäästi ja antanut mulle ehkä mun tähän astisen elämän yhden parhaista blowjobeista, jonka jälkeen se oli hoidellut mut vielä ihan lopullisesti kanveesiin kun mä olin ollut vielä edellisestäkin aktista melkein aivokuolleena.

Se oli ollut aika ihanaa. Mutta sitten niiden meidän hellien, tai ainakin nautinnollisten, hetkien jälkeen oli sattunut myös yksi pikku juttu, mikä ehkä nyt jo vähän naurattikin. Mä olin ollut vielä niin tokkurassa siitä aktista, että Olli oli saanut kantaa mut tänne melkein perille asti sylissään. Tottakai siinä sitten rappusista alas tullessa se majatalon pariskunta oli tullut vastaan ja pelästynyt, että mulle oli sattunut jotakin kun vielä oli tällainen päiväkin. Ne oli epäilleet, että mä olin satuttanut itseni kaatuessani kun nyt oli niin liukastakin. Me oltiin sitten vaan nyökkäilty ja voivoteltu yhdessä, että liukasta on joo. Mutta tottahan se vaan oli, oli ollut vieläpä niinkin liukasta, että liukkarituubikin oli päässyt tyhjäksi.

Mä havahduin kuitenkin ruokapöytään erittäin hyvin sopivista mietteistäni kun Tommin puhelin soi. "No ni, saadaan auto huomenna reilaan, uus osa siihen ja päästään taas liikkuun" - Tommi kertoi puhelun jälkeen saatuaan autohommat selviteltyä. Kaikki muut kiittelivät sitä tyytyväisinä, paitsi Joel. "Samalla murheella takaisin" - Joel tokaisi. Se oli nyt hiukan epäluuloinen autoparkaa kohtaan ja pelkäsi kai taas päätyvänsä johonkin korpeen karhujen.. tai no, pikemminkin pupujen tai muiden yhtä vaarallisten petojen armoille.

"No mut ku vuorokausi kohta vaihtuu nii, eiköhän se tästä helpota" - mä koitin lohduttaa Joelia ja taputin sitä olalle. "Nii, oot oikeessa" - se virkistyi ja vilkaisi kelloa. Sen jälkeen mä huomasin vielä kuinka sen katse harhaili kuitenkin sinne viereiseen pöytään ja se katsahti sitä naista, joka vilkuili sitä yhä ja punastui vähän kun se huomasi Joelin katseen. 

"Mikä se oli?" - mä kysyin Ollilta myöhemmin meidän lojuessa sängyllä meidän huoneessa kun jotain kummaa kuului yhtäkkiä jostakin päin huonetta. "En mä tiiä, varmaan Joonas taas jossain sängyn alla" - se hymähti ja kurkkasi sängyn alle, mutta ei löytänyt Joonasta sieltä, sen paremmin kuin mitään muutakaan. "No en mä oikeesti uskonutkaan, että sekään tekis sitä virhettä toista kertaa" - mä naurahdin Ollille. "Nii, totta, edes se ei olis niin pöhlö" - sekin totesi.

 "Se ääni tulee tuolta" - mä osoitin pinnasänkyä ja siellä vauvasängyssä liikkuikin selvästi peiton alla joku. "Ei meillä muistaakseni ollu vielä lasta, eihän?" - Olli varmisti multa, nousi ylös ja nosti pinnasängyn peittoa varovasti kun mä pudistin päätäni. Ei ollut lasta ei, tai jos oli, niin me oltiin jo astetta paskemmat vanhemmat kun ei edes muistettu sitä. "Mjau" - kuuluikin vähän närkästynyt ääni Ollin nostaessa peitettä ja peiton alta esiin ryömi mikäs muukaan kun se musta katti.

"No nii, ylläri" - Olli naurahti, mutta mä jäin tuijottamaan sitä pieni hymy naamallani. "Vielä?" - mä toistin Ollin äsken sanoman erittäin kysyvän näköisenä. "Ai mitä? Ömm.." - se mumisi vähän vaikean näköisenä kun se tajusi ja mä päätin armahtaa sen. "Tuu tänne hölmö" - mä pyysin ja se tuli mun syliin. "Ehkä joku päivä, never know" - mä kuiskasin sen korvaan sen aiheen jäädessä siihen ja vaihtuessa hellään suuteluun.

Vähän myöhemmin mä makasin bokserit ja t-paita päälläni sängyllä vatsallani ja selailin luuriani. Olli asettui mun jalkojen väliin, laski päänsä mun perseen päälle ja painoi kätensä mun kyljille. "I found my happy place" - se huokaisi tyytyväisenä ja hieroi poskeaan mun persettä vasten. "Muru" - mä naurahdin sille ja sen touhuille. Siitä hetken päästä mä havahduin mun päältä kuuluvaan tuhinaan. Mä käänsin päätäni ja katsoin miestä. Siinä se nukkui onnellinen hymy yhä naamallaan poski mun persettä vasten. Cuteness overload..

Musta kissakin hyppäsi mun viereen sängylle ja mä aloin silittelemään sitä sen kehrätessä mulle samalla, kun Olli jatkoi uniaan. Epäonnen päivä ei ollutkaan lopulta niin epäonninen, päinvastoin mä tunsin itseni aika helvetin onnekkaaksi jätkäksi.

--

Sanoja: 979

Lobbu. Tuli valitusta smutittomuudesta nii ehkä tarttee kirjottaa joku oma shotti  tapahtuneesta, saa nähä :P