From the bottom of my fucking heart 2/3

1.1K 33 8
                                    

UUSINTA

Olli

Kotimatkalla kaikki tiet ja kadut näytti jostain syystä mun mielestä ihan samoilta keskenään, taloista nyt puhumattakaan. Niinpä mun matkanteko olikin kestänyt jo paljon kauemmin kun sen olisi oikeasti pitänyt. Mä yritin katsoa mitä lähimmässä mun silmiin osuvassa tienviitassa luki, kun musta alkoi tuntua, että mä olin kävellyt jo samasta kohtaa aiemmin. Mä yritin lukea kylttiä tarkemmin silmät harittaen kunnes mulle tuli huono olo ja mä ehdin juuri ottaa tukea siitä tolpasta, ennenkuin yrjösin pahimman oloni sen viereen pusikkoon. En mä edes saanut selville mitä siinä luki, mutta selvästi se oli ainakin ällöttävä paikka, joten mä jatkoin taas matkaani.

Kun mä olin kävellyt vähän aikaa, mä pysähdyin jonkun grillikioskin luukulle ostamaan limun saadakseni huuhdottua suustani pahan maun pois. Mä istuin puistonpenkille juomaan sitä ja sättimään vielä itseäni ja typeryyttäni. Mikä mua oikein oli vaivannut? Miksi mä olin nyt tunnustanut yhtäkkiä sen asian kun mä olin salaillut sitä vaikka kuinka kauan? Jotenkin mulla oli ollut vaan siinä kohtaa kai niin vapautunut fiilis, että mä olin kuvitellut voivani tehdä mitä vaan. Mutta kuinka mä olin voinut edes ajatella, että Aleksi tykkäisi musta muuten kun vaan kaverina? Tai nyt ei varmaan enää edes sen vertaa. Mä olin varmasti pilannut senkin.

Mun pahin humalatila oli jo vähän helpottanut kun mä näin lopulta mun kotitalon tien päässä. Mä olin kierrellyt ympäri kaupunkia, mutta löytänyt nyt vihdoin ja viimein perille. Luojan kiitos, mä pääsisin nyt neljän seinän sisälle, kaivautuisin mun peiton alle ja pysyisin siellä koko mun lopun kurjan elämän ajan.

Mutta kun mä pääsin pihaan ja kaivoin avaimia taskustani, mä hämmästyin, sillä talon edessä rappusilla istui tutunnäköinen mies. "Aleksi?" - mä kysyin, kun en tajunnut mitä se täällä teki. "Olli mä.." - se aloitti sanomaan jotakin. "Ei sun tarvii sanoo mitään" - mä keskeytin sen heti. "Anteeks. Mä oon tosi pahoillani, että mä silleen.." - mä aloitin pahoittelemaan tapahtunutta, mutta mun silmistä alkoi puskea taas kyyneleitä. Mä yritin pyyhkiä hihallani niitä pois ja horjahdin rappusilla. Aleksi otti musta kopin, mä päädyin sen käsivarsille ja sitä kautta sen syliin istumaan.

"Olli nyt kuuntelet mua" - Aleksi käski, eikä päästänyt musta irti, joten mä jäin istumaan sen syliin ja hiljenin. "Sä olet kyllä ihan hiton idiootti" -. se huokaisi sitten. "Mä tiiän" - mä totesin surullisena. Tosiasioitahan Aleksi vain kertoi, mua tyhmempää jätkää sai hakea, eikä silti välttämättä löytänyt.

"Tarkotitko sä sitä mitä sä sanoit mulle?" - se kysyi. Mä katsoin maahan. "Tarkotin mä. Mut älä kiltti vihaa mua, niinkun mä sanoin nii mä oon pahoillani mä.." - mä aloitin, mutta keskeytin lauseeni kun en enää voinut puhua Aleksin huulien painautuessa mun huulia vasten.

Mä yllätyin. Yllätyin ihan saatanasti. Mutta mä suutelin takaisin. Tietenkin. Suutelin niin kuin olisin viimeistä päivää elossa. Aleksin pehmeät huulet tuntui tajuttoman hyvältä, se maistui ihanalta ja mun kieli hakeutui sen suuhun maistellen lisää. Suudelma tuntui koko mun kropassa, se rentoutti mun koko vartalon, ehkä yhtä paikkaa lukuunottamatta ja ihanan lämmin tunne levisi joka puolelle mun sisällä kun me suudeltiin.

"Mitä sä.. miksi sä tulit tänne?" - mä kysyin ihmeissäni irtauduttuani Aleksista melkein vastentahtoisesti. En ymmärtänyt mitään. Mä olin luullut, että mä ahdistin sitä ja että se inhoaisi nyt mua sen takia. "Sä käsitit väärin. Mä hämmennyin kun en ollut tiennyt, että sä ajattelet musta niin ja se tilanne.. En mä osannut olla siinä kaikkien edessä. Anteeks" - Aleksi kertoi. "Mä olisin lähtenyt sun perään kun sä lähdit, mutta tota.. sä aiheutit mulle siinä.. no, ongelman, mä en kehdannut nousta ja mua nolotti" - se naurahti. Mä en ensin tajunnut, mutta sitten mulla välähti mitä ongelmaa se tarkoitti. "Ai" - mä sanoin ihmeissäni, mutta oikeasti mä olin aika hyvilläni jos mä sain siinä aikaan sellaisen reaktion. "Tykkääks sä musta?" - mä vielä kysyin hämmästyneenä hakien itselleni jonkinlaista lopullista varmistusta asiaan. Aleksi hymähti. "Eiks se oo jo aika selvää?" - se kysyi ja suuteli mua uudelleen.

"Jos sä vaan vielä haluut niin mä haluisin uusinnan siitä sylitanssista. Nyt niinkun privaatisti kahden kesken. Saanko mä sen?" - Aleksi kysyi kuiskaten, sen otsa mun otsaa vasten ja samalla se silitti kämmenellään mun poskea. Mä en voinut uskoa miten äkkiä mun tunteet oli menneet laidasta laitaan. Äsken mä olin ollut suunnilleen valmis hyppäämään jostain sillalta ja nyt mä en vaihtaisi tätä hetkeä mihinkään. "Saat" - mä sanoin. Mä olin vieläkin vähän humalassa, niin oli Aleksikin, mutta kumpikaan ei niin paljoa ettei olisi ymmärtänyt mitä teki. Se otti mua kädestä kiinni ja me lähdettiin yhdessä rappuja ylös kohti mun asuntoa.

Heti kun Aleksi työnsi oven takanaan kiinni, mä vedin sen mua vasten ja suutelin sitä taas. Mä halusin tuntea sen mun lähellä tietääkseni, että tää oli oikeasti totta. Musta tuntui kokoajan, että mä vaan kuvittelin tän kaiken ja kohta kuitenkin vaan havahtuisin jostain katuojasta mihin mä olin kotimatkalla sammunut.

Mä aloin toteuttaa Aleksin pyyntöä ja pistin musiikkia soimaan. Mulla oli tuoreessa muistissa mun dancemoovit ja mä aloin pyörimään sen ympärillä ja tönäisin sen sitten istumaan sohvalle. Mä aloin riisumaan itseäni vaatekappale kerrallaan boksereihin saakka sen katsoessa mua. Mä pyöritin persettäni taas siinä sen edessä ja istuin sitten sen syliin hajareisin. Mä jatkoin lantioni liikuttamista ja itseni hinkkaamista Aleksia vasten ja tunsin kun sen housujen sisältö kovettui siinä mun hankauksessa. Munkin boksereissa alkoi tehdä jo aika tiukkaa.

Aleksi suuteli mua rajusti ja mä vastasin vähintään yhtä himokkaasti takaisin. "Vittu mä haluun sua" - se huokaisi. Mulle tuotti edelleen vaikeuksia uskoa meidän olevan nyt tässä pisteessä. "Saat mut kokonaan, saat mua niin paljon kun ikinä haluut" - mä huokailin suudelmien välissä sen suuhun. "Kerro mulle vaan mitä sä haluut mun tekevän" - mä pyysin siltä. "Mä haluun tuntea sut. Kokonaan. Oo kiltti ja pane mua" - Aleksi pyysi multa melkein epätoivoisen kuuloisesti, mikä sai mut kiihottumaan vieläkin enemmän. "Nai multa taju kankaalle" - se vielä kuiskasi mun korvaan niin suorasanaisesti, että mua olisi voinut punastuttaa, jollen mä olisi ollut jo valmiiksi niin kiihkoissani. Mä olin valmis toteuttamaan sen toiveen ja ihan kaiken muunkin mitä se ikinä multa vaan pyytäisi.

--

Sanoja: 968

Juup. Seuraava osa ehkä käsitteleekin sitä kun Olli heräs katuojasta sammuttuaan sinne ja oli kuvitellu kaiken ja lähti sit kotiin nukkuun.

From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )Where stories live. Discover now