From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Save Me 1/3

SOKKOTREFFIT

Aleksi

"Okei, kiva juttu, joo, ahaa" - ja sata muuta mitään tarkoittamatonta täytesanaa mitä mä toistelin istuessani varmaan maailman puuduttavimman ihmisen kanssa universumin tylsimmillä treffeillä.

Mä join oluttani yrittäen pysyä hereillä ja samalla näyttää siltä, että mua kiinnostaisi edes vähän mitä isokokoinen tyyppi mua vastapäätä selitti. Se puhui kai jotakin urheilusta, matseista ja varsinkin itsestään, mutta oikeasti se olisi voinut viimeisen tunnin ajan puhua mulle vaikka kiinaa ja mä olisin ymmärtänyt sen puheesta ihan yhtä paljon.

Suurin ajatus mun päässä tällä hetkellä oli, että miksi hitossa mä olin lähtenyt mukaan tällaiseen? Miksi mä olin suostunut jollekin puolitutun opiskelukaverin järjestämille sokkotreffeille? Vaikka kyllä mä oikeastaan tiesin siihen vastauksen. Mä olin yksinäinen ja halusin löytää jonkun. Edes hetkeksi.

Tänne tullessa mä tiesin tasan sen verran, että treffiseuralainen olisi jätkä. Se olikin varmasti se syy miksi juuri mua oli pyydetty. Se tykkäsi jätkistä. Mitään muuta samaa meissä ei ollut. Note to self: ei enää ikinä sokkotreffeille, mä kirosin mielessäni.

Tyyppi oli paljastunut itserakkaaksi urheilulliseksi idiootiksi, joka tykkäsi esitellä sen lihaksia ja luultavasti vietti puolet päivästään niitä ihastellen. Jos se olisi tykännyt naisista, niitä olisi varmaan riittänyt ihastelemassa sen muskeleita. Mä näin niiden ihastelevia katseita täällä pubissakin ja vaikka tyyppi ei niistä ollutkaan sillä tavalla kiinnostunut, kyllä se niillekin mielellään itseään esitteli.

Ulkonäöllisestikään tyyppi ei vaan kiinnostanut mua pätkääkään. Oli se varmaan hyvännäköinen jos tykkäsi isoista vaaleista muskelimiehistä, mutta se oli juuri mahdollisimman kaukana siitä mikä oli mun mieleen. Se ei kiinnostanut mua sitten niin millään tasolla. Meissä ei tosiaan ollut mitään samaa, eikä meidän mielenkiinnon kohteet kohdanneet yhtään. Se oli kuitenkin itse valitettavasti ehkä vähän kiinnostunut tai sitten se olisi halunnut vain mun kanssa peittoa heiluttelemaan.  

Kyllä mäkin myönnän, että mä harkitsin sitä pienen epätoivoisen hetken ajan. Siis ihan ehkä sellaisen sekunnin sadasosan. A) siksi etten mä pahoittaisi sen mieltä, en mä halunnut olla ilkeä. B) siksi, että olisi kiva olla jonkun kanssa, eikä aina yksin. Ja C) siksi, että mä olin puutteessa ja jo vähän epätoivoinen.

Välillä mun olisi tehnyt mieli vaan lähteä nussimaan, ehkä toikin korsto olisi ollut vähemmän tylsä sängyssä? Luultavasti kyllä ei, tommoiset itseään täynnä olevat tyypit oli yleensä itserakkaita myös petipuuhissa, eikä niitä kiinnostanut vähääkään muu kuin oma nautinto. Sitä paitsi väärän tyypin kanssa koko homma olisi muutenkin vaan outoa ja tönkköä, eikä sellaista kiihkeää ja tajunnan räjäyttävää mistä mä haaveilin. Jälkikäteenkin olisi varmaan tullut vaan katuva ja paska olo, sekä kauhea morkkis. Olisin mä tietysti voinut juoda aivoni pellolle niinkuin mun seurana oleva tyyppi näytti jo hyvää vauhtia tehneen, enkä muistaa jälkikäteen paljoa tai mitään, mutta ei sekään oikein napannut.

Eli toistaiseksi näytti kuitenkin siltä, että mun vaihtoehdot oli tyyppi, joka ei kiinnostanut mua yhtään tai olla kokonaan ilman. Mä olin nyt päätynyt tohon jälkimmäiseen. Toki tämmöisestä pubista olisi saattanut koska vaan napata mukaansa jonkun todennäköisesti varatun ukkomiehen, jonka vaimo odotteli sitä kiltisti kotona pullat uunissa, mutta ei sekään kuulunut mun tyyliin, lähinnä ällötti. 

"Mun tarttis alkaa jo lähteen" - mä yritin hienovaraisesti vihjata tyypille, että ilta olisi mun osalta tässä. "Joo lähetään vaan" - se sanoi ja ilmeisesti luuli, että mä kutsuin sen mukaani. Mä tajusin sen siinä kohtaa kun se hymyili mulle maireasti. Voi vittu. 

Pubin piha oli hiljainen, eikä siellä näkynyt muita ja mä yritin alottaa juttua, jotta tyypille selventyisi etten mä ollut kiinnostunut. Sen käytöksestä päätellen sille ei nähtävästi ollut tullut sellainen vaihtoehto mieleenkään. "Kuule kun mä.." - mä ehdin sanoa ennenkun se keskeytti mut. "Kumman luo mennään?" - se tokaisi, puristi vähän mua perseestä virnuillen ja samaan hengenvetoon yritti vielä suudella. Mä väistin ja vetäydyin kauemmas. Se näytti vähän loukkaantuneelta. "Sori, mut mun piti sanoa, että kiitti illasta, mut ei kiitti, ei nyt natsannut" - mä tokaisin vähän ehkä tökeröstikin, mutta sekin oli aika törkeä.

"Jaa yritätkö sä esittää vaikeeta" - se hymähti päädyttyään ilmeisesti siihen tulokseen ettei kukaan voisi vastustaa sitä ja yritti uudestaan iholle. "Lopeta" - mä sanoin kiukkuisena ja tönäisin sitä musta kauemmas. Nyt se näytti ehkä jo vähän suuttuneelta. "Luuleksä, että tommonen kirppu kun sä mulle pärjäis" - se mahtaili kännisenä ja työnsi mut seinää vasten. "Päästä irti!" - mä huusin sille jo vihaisesti. Se oli mua puolta isompi, enkä mä päihittäisi sitä tappelussa, mutta mulla oli sentään aivot, toisin kun sillä. "Jos ei hyvällä nii pahalla sit, tykkäät kuiteski" - se uhosi ylimielisenä pitäen mun käsistä kiinni ja pusersi itsensä niin lähelle, että mä tunsin sen etumuksen hinkkaavan ällöttävästi mua vasten.

Se alkoi kumartua mua kohti kai taas suudellakseen, enkä mä tällä kertaa päässyt perääntymään ollessani selkä vasten seinää. Mä haistoin jo sen viinanhajuisen hengityksen ja mietin erilaisia puolustautumiskeinoja millä mä pääsisin karkuun. Mä kiemurtelin päästäkseni irti sen otteesta ja valmistauduin jo iskemään hampaani sen naamaan jos se tyrkkäisi huuliaan yhtään mua lähemmäs.

"Vitun kusipää, näpit irti!" - joku kuitenkin karjaisi yhtäkkiä sen selän takana.

__

Sanoja: 792

Tosi yllättävä käänne I know. Mut ei nää ookaan mitään kauheeta draamaa vaan näitten on tarkoitus olla ihan kivoja, ehkä joskus hauskoja ja romanttisiaki stooreja smuttiboostilla. Välillä saattavat toistaa pikkusen jo itteään, etenki nää mitkä on drafteissa roikkunu puolivalmiina pidempään.