One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
"Onneks ollaan täällä Irlannissa, ens yönä on meinaan taas se kellojen runkkaus episodi Suomessa" - Joel muistutti meitä kaikkia toisesta turhempaakin turhemmasta päivästä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Eikö siitä tavasta oikeasti päästy ikinä eroon? Ennen se ehkä oli ollut tarpeen, siis joskus ihan ammoisina aikoina, mutta nykyään se oli täysi turhake. Yöunet siitä vain meni sekaisin, ainakin niillä, joilla oli jonkinlainen säännöllinen rytmi. Mua se nyt ei kauheasti muuten hetkauttanut, kun ei siitä tunnin aikaerosta jet lagia ihan vielä saanut, mutta olihan se siirtely silti aika turhaa. Yhdistävä tekijä kellojen siirrossa joka tapauksessa varmaan oli, että melkein kaikkia se ärsytti. Ainakin juuri kesäaikaan siirtyminen.
"Mä en ikinä ees muista mihkäpäin niitä pitäs siirtää" - Joonas huokaisi. "Aina kesää kohti, ei sen vaikeempaa" - Tommi selosti sille. "Tässä just sulle sopiva muistisääntö kesäaikaan: Mennään eteenpäin" - Ollikin nauroi Joonakselle. Suurinosa laitteista nyt hoiti tänä päivänä sen siirtelyhomman automaattisesti, mutta ennen se oli oikeasti varmaan ollut aika ärsyttävää.
"Niin, että jos ihmettelette mikä kolisee yöllä klo 3 bussissa, nii se on Porko, joka kuvittelee siirtyvänsä kesäaikaan ja siirtelee varmaan kaikkia löytämiään kelloja paikasta toiseen" - Niko naurahti Joonaksen irvistäessä sille.
"Ja aina hävii yöstä tuntiki sillon johkin ja aamulla on sit ihan silmät ristissä" - Olli huokaisi. "Nii, mut aattele positiivisesti, mieti ku yöllä oot just minuuttia vailla 3 nussimassa ja sit yhtäkkiä onki kulunu tunti eteenpäin, kello on 4 ja vieläki vaan homma jatkuu, eikä loppua näy, nii voiks sit mahtailla partnerille kestolla?" - Joonas alkoi pohtimaan. "Mä ainaki mahtailen" - Olli sanoi. "Me ollaan keikkabussissa ens yönä" - Joonas muistutti sitä. "Ei haittaa" - Olli totesi sille. "Nii, ei ehkä sua" - Tommi vielä heitti siihen.
Mä kuuntelin ohimennen niiden keskustelua ja katsoin lautan ikkunasta merelle, hörppiessäni mun irish coffeeta. Mua huvitti niiden jutut. Ei me nyt oikeasti keikkabussissa nussittu sillon kun muut oli siellä. En mä olisi kyennyt. Tai, no.. en melkein. Lähinnä se meni bussissa osastolle käsihoito. Tai blojo. Tai yleensä molemmat. Ihan käytännönkin kannalta. Pysyi hommakin siistimpänä. Ja noin muuten niin.. Olli pääsi kyllä mahtailemaan sillä kestollaan ihan ilman sitä kellojen siirtelyäkin. Mulla ei ollut valittamista.
Mistä mun mieleen palasikin se mennyt ilta hotellilla. Mä todellakin olin ollut sen. Ja se mun. Mä olin heittäytynyt sängylle selälleni ja se oli käynyt huulillaan läpi koko mun vartalon, unohtamatta yhtäkään kohtaa. Se oli jättänyt merkkejään muhun, mutta vain sellaisiin kohtiin, jotka eivät näkyneet muille. Mä olin huokaillut nauttien sen huulien kosketuksesta ja sen käsistä mun keholla hivelemässä mun ihoa.
Mä olin ollut ihan taivaissa ja jalatkin aikalailla taivasta kohti, kun me oltiin nautittu toisistamme ja naitu oikein kunnolla. Käytetty hyväksemme jokainen kahdenkeskinen sekunti. Olli oli tuntunut niin ihanan vahvalta mun päällä ja mä olin nauttinut ihan helvetisti kaikista niistä äänistä mitä siitä oli lähtenyt, sen ihanan kalun hieroessa mua juuri oikeasta kohdasta työntö toisensa perään. Sitten se oli vielä ottanut sen käden mukaan leikkiin, ja niinkun chachacha, mäkin olin ollut pian tulossa. Ja tullutkin. Samaan aikaan sen kanssa.
"Satama häämöttää, are you ready?!" - Tommin möreä ääni ilmoitti ja me alettiin valmistautumaan taas seuraavan maan valloittamiseen. Vaikka ehkä olisi pitänyt kysyä ennemminkin toisinpäin: Ireland, are you ready for us? Toisaalta, ready or not, here we come.. Vähän ehtisi tutustua kaupunkiinkin vielä ennen keikkaa. Musta tuntui, että mä rakastin Dublinia jo nyt. Ja keikkapaikkakin oli kuulemma upea.
"Mitä kello on?" - mä kysyin Ollilta keikkabussin pimeydessä, kun se avasi sänkyverhon ja oli palaamasta jostain takaisin mun viereen. "On vasta yö" - se kuiskasi. "No mitä sä sit siellä teet, tuu tänne" - mä kehotin hiljaa sitä ja tein lisää tilaa viereeni. Olli jäi kuitenkin siihen sängyn viereen seisomaan ja osoitti puhelimensa valolla sen boksereiden pullottavaa etumusta.
"Voitko sä siirtää mut kesäaikaan?" - se kysyi juuri ja juuri niin, että mä kuulin. Sillä oli päällään vaaleanharmaat uudet bokserit, joita mä en ollut ennen nähnyt ja niiden etumuksessa oli iso kellon kuva kaikkine numeroineen. Mutta viisareita siinä kellossa ei ollut. Viisarina toimi sitten jokin muu. Ja se jokin muu osoitti kovasti tällä hetkellä kello kahtatoista.
Mä tyrskähdin. Mä vetäisin miehen petiin mun viereen, vedin sänkyverhon taas kiinni ja painoin käteni Ollin etumukselle, jossa se viisari jo tuntui värähtelevän kovin innokkaasti. "Oo sit ihan hiljaa" - mä kuiskasin sen korvaan ja aloin hyväillä sitä. Olli kurottautui suutelemaan mua. Se oli paras keino täällä, hukuttaa kaikki äänet toisen suuhun. Me ei todellakaan haluttu kenenkään kuulevan mitään. Onneksi puolet porukasta käytti muutenkin varmaan korvatulppia ja toinen puoli kuorsasi äänekkäästi.
Ehkei se kesäaikaan siirtyminen ollutkaan niin kamalaa. Tän kellon mä siirtäisin jatkossakin mielelläni oikeaan aikaan, ihan sitten Suomeenkin palatessa. Ja nyt kun mä olisin valmis, se osoittaisi kiltisti noin kello neljää leväten taas rentona sen boksereiden lahkeessa. Ainakin taas hetken aikaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
--
Sanoja: 767
Joo, Olliki selkeesti innostu ku viisarit värähteli kesäaikaan + Nii, ny muistaa kaikki siirtyy kesäaikaan, ku tälleen oikein erikseen viel kivasti muistutetaan :P
