Edeline
Herään keskellä yötä vilvoittavan merituulen tuulahdukseen. Avaan silmäni ja käyn unisella katseellani läpi huonetta. Verho lepattaa pimeässä huoneessa, täydellisessä hiljaisuudessa. Olen menossa herättämään Minnietä, mutta kauhukseni huomaan hänen sänkynsä olevan tyhjä. Mieleni tekisi kirkua ja sännätä pakoon, mutta jostain syystä raajani ovat täysin puutuneet. Lasken kymmeneen yrittäessäni rauhoitella itseäni.
"Okei, on kaksi vaihtoehtoa: joko Minnie on karannut ulos, tai", puhelen itsekseni rikkoakseni hiljaisuuden. "Tai Minnie on kidnapattu!" Katson kauhistuneena itseäni peilistä, joka nojaa seinään sänkyni vieressä. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku ulkopuolinen olisi käynyt huoneessamme kuulostaa kammottavalta. En voi jäädä paikalleni, joten menen sulkemaan ikkunan, joka puskee hyistä merituulta sisälle.
Ikkunan luona huomaan kuitenkin jotain erikoista. Huomaan selkeästi, että ikkuna on avattu sisään päin, eihän sitä edes ulkoapäin voi avata! Läppäisen itseäni naamaan, sillä minusta tuntuu niin tyhmältä. Totta kai Minnie on lähtenyt itse seikkailemaan, sellainenhan hän oli. Ei välitä, jos muutama sääntö rikkoontuu, kunhan on hauskaa.
Jätän ikkunan raolleen, sillä tiedän Minnien olevan tulossa takaisin. Istahdan sängylleni ja avaan puhelimeni näytön. 02.48, hohtavat numerot muutoin pimeässä huoneessa. Hetken päästä kuulen kolinaa ikkunan luota. Kurkistan verhojen raosta ja näen kuunvalossa tumman hahmon nousevan vanhoja ja ruosteisia palotikkaita pitkin ylös.
"Vihdoin", puhisee Minnie, kun on saanut työnnettyä ikkunan kiinni. Katson häntä epäilevästi. Minnien alle alkaa muodostumaan pienimuotoinen meri. "Mi-mitä sulle on käynyt?" ääneni vapisee.
"Lyhyesti ja tiivistetysti, seurasin Neo Castilloa, joka seurasi omien sanojensa mukaan 'jotain kakkosluokkalaista', liukastuin kalliolla, liu'uin mereen, pääsin avustettuna pois ja kaiken kukkuraksi minut kannettiin rannalta kuin mikäkin pikku prinsessa!" Minnie kertoo raivostuneesti, vaikka aistin ilmassa pientä huvittuneisuutta. Hän käännähtää ja alkaa tonkimaan kaapista kuivaa yöpukua kovalla tohinalla. Katson Minnietä hymy huulilla.
"Siis, kuka olikaan Neo Castillo?" kysyn Minnieltä varovaisesti. Tiedän hänen olevan hieman suutuksissa siitä, että hänet on kannettu rannalta kuin 'pikku prinsessa'.
"Neo Castillo, tai siis N.Castillo. Kukapas muu kuin se imuttelijaliero!" Minnie käännähtää ja sylkäisee sanat suustaan. "Ja oikeen piti herrasmiestä esittää mut kehtaski sanoo mua fuuriaksi. Vielä joku päivä se katuu sitä et nimitti mua sellaseksi."
"Ööö mitä fuuria ees tarkottaa?" kysyn hämmentyneesti. En ole koskaan edes kuullut koko sanaa.
"Fuuria eli roomalaisessa mytologiassa raivotar", Minnie vastaa vetäessään kuivaa paitaa päällensä.
"No eipä se kovin kaukaa haettukaan ole", vastaan leikkimielisesti. Minnie tyytyy vaan tuhahtamaan, mutta olen huomaavinani pienen hymynkareen hänen huulillaan. "Mutta jos ei haittaa niin voisin nyt mennä loppuyöksi nautiskelemaan kauneusunia, mikäli 'pikku prinsessalle' sopii."
"Sinä senkin alpakka", Minnie naurahtaa hymyissä suin. Kellahdan sängylleni ja ummistan silmäni. Odotan nukkumattia saapuvaksi, sillä haluaisin todellakin saada nukuttua tänä yönä edes jonkin verran.
"Äsh, en saa unta", puhahdan ja käännyn kyljelleni.
"Kyllä se nukkumatti tulee, kun matti kutsuu", Minnie hymähtää ja napsauttaa valonkatkaisinta. Huone pimenee täysin lukuunottamatta ikkunasta loimottavaa kuuta.
...
Kahmaisen puhelimeni lattialta, jotta saan laitettua tärykalvoilleni ikuisiksi ajoiksi piirtyneen herätysäänen hiljennettyä. Nousen ylös ja hypähtelen lattialla, sillä lattia on kylmä kuin vastajäätynyt jää. Ilman lattialämmitystä tarvittaisiin todellakin villasukat, jos haluaa jalkojensa pysyvän lämpimänä. Otaksun, että tämä on merkki siitä, että on taas kerran aika kaivaa neulepuikot kaapista ja alkaa neulomaan vuotuisia villasukkia. Tällä kertaa voisin tehdä pirtsakan pinkit, sellaisiahan en ole vielä kertaakaan tehnyt.
Teen aamutoimet unisena, sillä viime yön mittaiset kauneusunet eivät todellakaan riitä karistamaan kaikkea sitä univelkaa minkä ehdin kesäloman aikana hankkia. Sen kuittaamiseksi pitäisi rehellisyyden nimissä nukkua monta viikkoa putkeen, ilman taukoja. Mutta olen liian herkkäuninen, jotta moinen voisi onnistua.
Kiskon roosanvärisen neulepuseron valkoisen kauluspaidan päälle. Vetäisen hameen päälle ja asettelen neuleen helman hienoksi. Polvisukat ja ballerinat jalkaan, musta bleiseri niskaan ja kravatti kaulaan. IBSC:n virallinen koulupuku on valmis ja niin olen minäkin uuteen koulupäivään. Minnie tosin vetää vielä sikeitä, mikä ei todellakaan ole ihme viimeöisen seikkailun jälkeen. Vetäisen peiton pois Minnien päältä, jotta raikas ja viileä huoneilma herättää hänet. Ja niin se herättääkin, salamana on Minnie pystyssä pukemassa kovalla tohinalla.
...
Etsimme Minnien kanssa vapaita paikkoja lähes täpötäydestä ruokasalista. Löydän katseellani pöydän, jossa istuu vain pari poikaa.
"Mennääks tohon", kysyn ja kohautan päälläni pöytää kohti.
"Joo mennään", Minnie sanoo ja käännähtää pöytää kohti. "Tai sitten ei." Minnie kävelee päättäväisesti pöydän ohi leuka pystyssä ja menee istumaan salin toiseen päähän. Seuraan Minnien perässä ja lasken tarjottimeni häntä vastapäätä.
"Mitä toi nyt oli?" kysyn ja istahdan penkilleni.
"Arvaappas kaks kertaa kuka siinä istui, no N.Castillo", Minnie puhisee. "Ja sen kanssa en oo todellakaan istumassa vapaaehtoisesti samaan pöytään."
Kurkottelen päälläni ja yritän tavoittaa katseellani N.Castilloa, mikä on hieman vaikeaa, sillä en ole varma miltä kyseinen herrasmies edes näyttää.
"Älä tuijota", Minnie sihahtaa hampaidensa välistä. Virnistän hänelle ja esitän vielä kiikaroivani Castilloa, mutta en saa häntä näkökenttääni. "Aina sama juttu sun kanssa, vaikka sanois et älä tuijota niin silti aina tuijotat." Minnie puhahtaa ja laittaa kätensä puuskaan.
...
Ja tänäänkin on tiedossa psykologian tunti. Odotan innolla saako kuinka-flirttailla-miespuolisille-opettajille-Aurora-Hopkinsin-tavoin -käsikirja jatko-osan. Valitettavasti Heath oli jo viime tunnilla tehnyt istumajärjestyksen, joten en saa nautti psykologian tuntien kauheudesta yhdessä Minnien kanssa vaan joudun jakamaan kokemuksen tanskalaisen Jesper Hansenin kanssa. Blondipoika, jonka silmät ovat kuin myrskyävä meri. Ei kovin puhelias ja hengaa lähinnä vain ruotsalaisten kaveriensa Liam Nymanin ja Peter Janssonin kanssa. Katson kuinka Jesper naputtelee tylsistyneenä lyijykynällään pulpettinsa pintaan, joka tiivistää melkein koko luokan fiilikset tunnista.
Vilkaisen taakseni ja näen Minnien ja yritän viestiä ja katseellani, että 'otetaanko hatkat ja lähetään pois tältä kusiselta tunnilta', mutta Minnie kurtistaa kulmiaan ja levittelee käsiään. Selkeästi hän ei siis ymmärtänyt viestiä, joten seuraavaksi osoitan ovelle päin ja esitän sormillani juoksuaskeleita. Minnien ilme kirkastuu ja hän alkaa näyttelemään sormiensa laskemista ja nukkumista. Oletan tämän tarkoittava sitä, että Minnie on väsynyt ja menisi mieluummin nukkumaan kuin kituisi tällä tunnilla. Alan esittämään mitä itse tekisin ja heilutan käsiäni melko isosti.
"Edeline", viiltävä ääni lävistää luokan. "Kertoisitko kaikille mitä asiaa sinulla on kerran kun et anna muille työrauhaa." Heath katsoo minua hieman vihaisesti.
"Tiesiks et näytät ihan gorillalta, joka haroo päätään ja yrittää syödä banaania samalla " Aurora kommentoi ylimielisesti ja saa luokan hihittelemään. Puna alkaa hiivitä poskilleni ja pahoittelen käytöstäni.
En oikeasti mitään 'työrauhaa' häirinnyt vaan häiritsin Auroran iskuyritystä Heathia kohtaan, joka selvästi otti Auroran egon päälle ja isosti. Vilkaisen Minnietä, joka yrittää hillitä naurunpuuskaansa. Käännän katseeni taakseni ja huomaan Luca Armanin katsovan minua hymynkare huulillaan. Tyydyn mulkaisemaan häntä. Voi itku. Tämä tästä vielä puuttuikin, nyt Luca varmaan pitää minua täydellisenä idioottina.
Kellon soidessa kiiruhdan luokasta ensimmäisten joukossa pois, vaikka Minnie yrittääkin huudella perääni. Tällä hetkellä mieleni ei tee nähdä ketään luokkalaisistani. Loppupäivän kulutankin pohtimalla parhaimpia keinoja kaivautua maan alle. Totean, että parasta olisi vuokrata kaivinkone ja sen avulla kaivautua maan alle, varsinkin tämänpäiväisten tapahtumien jälkeen.
YOU ARE READING
Rakkaus vuotaa verta 2.0
Random"Voi luoja, minusta tuntuu, että en ole ikinä nähnyt mitään noin söpöä." 📌International Boarding School of Cornwall, Falmouth, England📌 Minnie Marblemaw ja Edeline Eldor asustavat samassa huoneessa koulun asuntolassa ja ovat tunteneet toisensa ain...
