Rakkaus vuotaa verta 2.0

30. Musta joutsen ja keijukainen

Edeline

Istun syömässä aamiaista isoäitimme luona Lontoon Chelseassa. Suurien samettiverhojen raosta pilkahtelee auringonsäteet, mikä on harvinaista näin myöhään vuodesta. Täytän mahani munakokkelilla ja pekonilla, sillä tänään on tiedossa pitkä päivä. Isadora istuu vastapäätäni uppoutuneena puhelimeensa. Hänen sormensa näpyttelevät näyttöä hurjaa tahtia, eli ilmeisesti Alvarin kanssa on ryppyjä rakkaudessa. Adamia ei vielä näy, joten hän lienee vielä nukkumassa.

Päivän ohjelmaan kuuluu kuudelta illalla alkava "mummin yllätys", ja sitä ennen pitäisi valmistautua yllätykseen. Mummi ei ole suostunut kertomaan yllätyksen luonteesta mitään muuta kuin, että valmistautuminen alkaa kolmelta ja mukaan pitäisi varata "aimo annos iloista mieltä ja uteliaisuutta". Kuulostaa ihan hyvältä ainakin minun korvaan. 

Nousen pöydästä ja lähden kävelemään kohti yhtä monista mummimme kartanon vierashuoneista, sitä jossa satun tällä kertaa majoittumaan. Raskaiden samettiverhojen läpi aurinko yrittää tunkea esiin, mikä on harvinaista tähän aikaa vuodesta. Askeleeni suhisevat kokolattiamatoin verhotulla käytävällä. Vastaan tulee muutamia mummin apulaisia, puutarhuri ja siivoja. Tervehdin heitä iloisesti ja he nyökkäävät minulle. Välillä vain pysähdyn miettimään äitini lapsuutta isossa, hienossa kartanossa ja hänen elämäänsä seurapiirien kermassa. Nimenomaan hänen mennyttä elämäänsä ja nuoruuttaan, nykyisin äitini ei paistattele niin paljoa seurapiirien suosiossa, ei varsinkaan kun meni naimaan "vain" pankkiirisuvusta tulleen isäni. Isällä, kun ei katsos ollut minkäänlaista aatelistitteliä, mikä oli varsinkin mummille kova pala purtavaksi aluksi.

Makoilen sängyssäni lukemassa "Ne, jotka ymmärtävät kauneutta" -kirjaa. Vilkaisen seinäkelloa, jonka viisarit tuntuvat suorastaan matelevan eteenpäin. Kello näyttää kahta ja vielä olisi tunti aikaa tuhlattavana. Yritän keskittyä kirjaan, mutta sen tekee mahdottomaksi Isadoran ilmestyminen huoneeseen. 

"Siis mä en jaksa enää venaa", Isadora puuskahtaa ja heittäytyy istumaan työtuolille. "Tää on kidutusta, mieti voisin nyt ihan hyvin olla treffeillä Alvarin kanssa jossain näköalabaaris."

"Ei sulla riitä ikä", totean kylmänviileästi ja käännän uuden sivun.

"No ei kiinnosta, kyl väärennetyil henkkareil pääsee helposti. Sä et sitä vaan tiiä, kun oot tommonen kympin tyttö, joka ei ikinä tee mitään mukavaa."

Hymähdän Isadoran hyökkäykselle muistellen samalla minun ja Minnien kapakkaseikkailua. "No en kyllä teekään."

"Oot niin tylsä, hanki elämä", Isadora sanoo ja poistuu huoneesta ovet paukkuen. Alan nauramaan itsekseni Isadoralle. Hän se osaa olla huvittava!

---

Kuivaan hiuksiani hiustenkuivaimellani. Aika raksuttaa eteenpäin, joten en ehdi curly girl -metodia toteuttamaan. Juoksen huoneeseeni ja kiskon päälleni vaatteet, jotka sattuvat olemaan lähimpänä kätteni ulottuvilla. 

"Edeline, aika mennä", mummin ääni kuuluu oven takaa.

"Tulossa", hihkaisen ja ryntään pois huoneesta. Mummi hymyilee ja ohjaa minut eteiskäytävälle, jossa hänen autonkuljettajansa odottaa. Isadora näyttää tympiintyneeltä ja Adamin ilme ei värähdäkään. 

Seuraamme autonkuljettajaa ja ahtaudumme mummin Volkswagenin takapenkille. Mummi itse istahtaa etupenkille ja kertoo kuljettajalle määränpään. 

Ensimmäisenä vuorossa on kampaaja. Minä ja Isadora pääsemme laittautumaan oikein hienoiksi ammattilaisten käsissä. Isadoran hiuksiin taiotaan muhkea lettinuttura, kun minun hiukseni taasen käherretään hollywoodlaineille, joihin laitetaan suuri, musta rusetti pitämään vallattomia hiuksia kiinni. Isadoran kampausta koristavat lukuisat kukkaset.