Rakkaus vuotaa verta 2.0

14. Kotona Kinghamissa

Edeline

Loma. Astun ulos junasta Adam ja Isadora kannoillaan King's Crossin täpötäydellä asemalla. Ihmisiä vilisee silmieni edessä, kun raahaamme täpötäysiä matkalaukkujamme kohti juna-asemaan parkkipaikkaa ja siellä seisovia takseja.

Viitomme yhden taksin pysähtymään eteemme ja kuljettaja tulee nostamaan laukkumme peräkonttiin.

"Chelseaan", sanon kuljettajalle kun istahdan pelkääjän paikalle. Kuljettaja nyökkää ja kaasuttaa Lontoon liikenteen sekaan. 

Ihastelen liikenteen paljoutta ja ihanan punaisia kaksikerroksisia busseja. Sisäoppilaitoksessa vietetyt kuukaudet ovat saaneet minut unohtamaan suurkaupungin hurinan ja vilskeen. 

Taksi pysähtyy suuren, kivisen talon eteen, jonka nurmikko on kuin kynsisaksilla leikatut. Nousemme ylös autosta ja ojennan kuljettajalle maksun. Lähden raahaamaan matkalaukkua kivistä pihatietä pitkin, ohi suihkulähteen kohti etuovea. Ovi aukeaa ja takaa ilmestyy hymyileväinen, punahiuksinen nainen.

"Mummi", kiljahdamme Isadoran kanssa yhteen ääneen ja ryntäämme halaamaan isoäitiämme Annalisaa. "Niin ihana nähdä", lisään.

"Voi teitä pikkuisia, oottepa niin kovasti kasvaneet", Mummi sanoo ja mittailee meitä päästä varpaisiin. "Tulkaapas sisälle."'

Astun sisään mummilaan, jossa olen viimeksi käynyt suunnilleen vuosi sitten. Niin harvoin tulee käytyä isovanhempien luona, että harmittaa. 

Mummin corgit, Luna ja Ivy, tepastelevat vastaan pienillä töppöjaloillaan. Vaikka olenkin hieman koirakammoinen ihminen, uskaltaudun silittämään Lunaa ja Ivya. Kävelen ruokasaliin, jossa suuri ja valkoinen, majesteettisen näköinen takka kiinnittää huomion. Istahdan pitkän, tummanruskean ruokapöydän päähän ja saan eteeni höyryävän annoksen pastabolognesea.

"Syökääpäs nyt mahat täyteen, ennen kuin isänne hakee teidät", Mummi sanoo ja nostaa Lunan syliinsä rapsuttaakseen sitä. 

Syön mahani täyteen, sillä seuraavaksi olisi kahden tunnin matka kotiimme Kinghamiin, joka tuntuisi kärsimykseltä tyhjällä mahalla. Isällä oli juuri työmatka Lontoossa, joten pääsemme hänen kyydillään kotiin.

---

Haukottelen ja avaan silmäni. Hämärä on jo laskenut, kun auton valot kääntyvät kohti poppelipuiden reunustamaa kujaa. Auto pysähtyy pääoven eteen ja haemme laukkumme peräkontista. Väsyneinä nousemme portaita pitkin ja hipsimme sisään yrittäen olla herättämättä äitiä ja Esmeraldaa. 

Nousen yläkertaan huoneeseeni, huoneeseeni, jota kasvit verhoavat ja jonka vanha, vihertävä tapetti suorastaan huutaa historiaa. Äiti on laittanut lakanat valmiiksi, joten vaihdan yökkärin, käyn iltatoimilla ja kaivaudun syvälle peiton pyörteisiin. Kuu valaisee lattiaa, kun ummistan silmäni ja nukahdan.

Ovi aukeaa ja kuulen jonkun juoksevan innosta hihkuen sisään.

"Edeline, Edeline", Esmeraldan ääni kiljuu ja samassa hän onkin päälläni halaamassa tiukasti. Halaan Esmeraldaa ja silitän hänen ruskeaa tukkaansa. Esmeralda päästää irti ja alkaa samantien kertomaan kaikkia uusia hevosfaktoja, jotka hän on tässä pari kuukauden sisällä ehtinyt sisäistämään. 

Nousen ylös ja laskeuden alakertaan aamiaiselle. Keittiöstä leijuu paistettujen lettujen vienoinen tuoksu, joka saa veden nousemaan kielelleni. Istahdan ruokapöydän ääreen halattuani äitiä ja alan selittämään kaikkea, mitä kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua.

Pursotan reilusti kermavaahtoa ja laitan oman mansikkamaan mansikoista valmistettua hilloketta päälle, herkullista. Edes IBSC:ssä ei ole näin maukasta aamupalaa, vaikka siellä runsaasti erilaisia vaihtoehtoja onkin. Katsahdan ikkunasta ulos, jossa ruska leimuaa viimeisiä loisteitaan, ennen viimeisinkien lehtien tippumista. Sää on kaunis, vaikkakin tuulee jonkin verran, juuri sopiva sää siis käydä kävelyllä Kinghamin keskustassa.