Rakkaus vuotaa verta 2.0

9. Ruskaretkellä

Selene sanoo aina, että perjantai on viikon paras päivä. Täydellinen yhdistelmä koulua ja vapaa-aikaa, ystäviä ja omaa rauhaa. Minulle tämä perjantai kuitenkin merkitsee metsäretkeä Neon kanssa. Olen miettinyt koko viikon, mikä oudon pyynnön takana on, ja lopulta olen vain päätynyt siihen, että Neo saa yllättää minut. Olen tietenkin kertonut retkestä Edelinelle, Alicelle ja Bambille, ihan vain siltä varalta, että Neo onkin päättänyt murhata minut metsän siimeksissä. Vaikka, jos rehellisiä ollaan, en usko, että Neosta olisi murhaajaksi. Istuskelen punainen reppu sylissäni poikien asuntolan portailla ja odottelen Neoa, joka on jo kymmenen minuuttia myöhässä.

"Hei, oletko täällä heittelemässä taateleita kaivoon?" sisältä tullut Salim sanoo ja istuu vierelleni. Hän on pukenut ylleen jalkapallojoukkueen tummanvihreän tuulitakin ja jalkaansa lenkkarit.

"Taateleita kaivoon?" toistan kysyvänä.

"Eräs beniniläinen sananlasku" Salim sanoo. Pyöräytän silmiäni ja tönäisen ystävääni olkapäähän. Joskus en ole lainkaan varma, ovatko Salimin lausahtamat beininiläiset sananlaskut oikeasti olemassa vai keksiikö hän niitä omasta päästään muita huvittaakseen.

"No alahan kertoa, mitä istut täällä odottamassa?" Salim sanoo ja pyörittelee reppuni kantopidikkeitä ääneessään häivähdus mielenkiintoa tekemisiäni kohtaa.

"Odotan Neo Castelloa. Olemme menossa ruskaretkelle", sanon ja virnistys nousee kasvoilleni, kun näen Salimin ilmeen. "Et ole tosissasi! Ensin Edeline ja Luca, ja sitten sinä ja Neo. Mikä ihme hinku kaikilla on nyt treffeille?"

"Itse asiassa Neo pyysi minua retkelle, ennen kuin Luca ja Edeline sopivat omista menoistaan. Eikä minun ja Neon metsäretki sitä paitsi ole mikään romanttisessa mielessä sovittu juttu", totean itsestäänselvyyden.

"Eli te vain päätitte lähteä tutkimaan Cornwallin ihmeellistä luontoa," Salim toteaa kulmat koholla. "En tiennytkään, että olette ystäviä."

Pudistan päätäni huvittuneena. "Ei me olla, enkä tiedä tullanko koskaan olemaankaan. Koko juttu on vähän kummallinen", sanon ja päätän olla vielä kertomatta totuutta minun ja Neon suhteesta. Kerron kaiken Salimille, kun olen saanut selville salaperäisen hiipparin henkilöllisyyden.

Poikien asuntolan ovi aukeaa, ja Neo astuu portaille. "Anteeksi, että olen myöhässä. Hukkasin puhelimeni", hän sanoo, ja hypähtelee portaat alas. Nousen ja heilautan repun selkääni. Salim vilkuttaa peräämme virne kasvoillaan. Olen melko varma, että illalla Luca ja muut minun ja Salimin yhteiset ystävät tulevat vielä kyselemään minulta miten ihmeessä päädyin lähtemään metsään retkelle Neo Castellon kanssa.

Odotan, kunnes Salim on kuuloetäisyyden päässä ja avaan sitten suuni. "Mikä ihmeen idea tämän kaiken takana oikein on?" kysyn Neolta. 

"Minkä kaiken? Tämän ruskaretkenkö?" Neo kysyy.

"Juuripa sen. Olisit voinut pakottaa minut tekemään matikanläksysi kuukauden ajan tai laatimaan yhteiskuntaopin esitelmän puolestasi, mutta sen sijaan päätit, että paras tapa hyötyä tiedoistasi olisi mennä retkeilemään minun kanssani. Äläkä vain käsitä väärin, minusta on mukavaa retkeillä, mutta tämä on vain hämmentävää", puhun suuni puhtaaksi ennen kuin ehdin estää itseäni. 

"Ensinnäkin, Minnie, olen ehkä sinun mielestäsi kusipää", Neo aloittaa, eikä vaikuta olevaan lainkaan pahoillaan siitä, että pidän häntä mänttinä "mutta en ole kuitenkaan sadisti. Ja toiseksi, mikäpä olisi hauskempi tapa kiristää jotakuta kuin taivutella hänet tekemään jotain hauskaa kanssaan?"

Jään katsomaan Neoa, joka virnuilee minulle suora hammasrivistö loistaen. Hänen sanoissaan on järkeä. Ehkä minun täytyy arvioida Neo uudelleen, ilman mitään ennakkoluuloja.