Minnie
Taas toivotus hyvän joulun/ taas toivotus hyvän joulun/ taas toivotus hyvän joulun/ joulurauhan näin skrtsttss...
"Pahus!" huokaan. Radion antenniksi rakentamani rautalankaviritys sortuu ja tipahtaa lattialle vieden radion ja kynttilänjalan mukanaan pöydän reunan yli. Poljen äkkiä kynttilän sammuksiin ennen kuin koko kasa roihahtaa tuleen.
"Äläpä kiroa", Selene sanoo kulkiessaan ohitseni pilkullinen yömekko yllään. Olohuoneesta kuuluu isän ja isoäitimme, nain Maeganin puhetta. Nain höystää jatkuvasti puhettaan sellaisella määrällä walesinkielisiä kirosanoja, että minun sadatteluni kuulostavat lempeiltä värssyiltä niiden rinnalla. Selene pyörittelee silmiään kohotetuille kulmilleni. "Sentään minä en tiedä, mitä hän tarkoittaa", pikkusiskoni sanoo, ennen kuin livahtaa lasiovista olohuoneeseen isän, nainin ja isoisä Richardin seuraan.
Minä jään keittiöön keräämään radion, antennin ja kynttilän jäänteitä lattialta. Sen jälkeen menen vaihtamaan sukkani, sillä kynttilän liekkiä sammuttaessani sukkaan jäi tumma jälki. Kaivan puhtaita sukkia sänkyni alla olevasta laatikosta, kun ovikello soi. "Maddy tuli!" Selene kiljaisee alakerrasta, ja ryntään portaat äkkiä alas kuistiin, missä Selene jo on ripustautunut isosiskomme kaulaan. "Hyvää joulua-a-ah!" Madeline sopertaa Selenen tiukassa puristuksessa.
Minä liityn halaukseen, mutta irrottaudun pian, jotta Andrew, äiti, isä, isoisä ja nain pääsevät halaamaan häntä. "Olisin tullut jo eilen, mutta Farahille tuli kiireinen valokuvauskeikka Briminghamista, ja hän halusi minut mukaan", Madeline selittää samalla kun riisuu päällystakkinsa naulakkoon.
"Ei se haittaa Maddy-kulta", äiti lohduttaa. "Joulupäivä ei ole vielä edes valjennut, emmekä ole avanneet lahjojakaan", hän sanoo ja saa Maddyn ilmeen kirkastumaan.
"Lahjoista puheenollen, minulla on teille jotain", hän sanoo ja vetää kassistaan esiin paketin. Kurottaudun pakettia kohden, mutta Selene on nopeampi. "Minä avaan", hän sanoo ja näyttää pitkää nenää. Andy nappaa paketin vuorostaan Selenen käsistä. "Rauhoituhan vähän. Mennään olohuoneeseen ja avataan lahjat yhdessä."
Punanuttuinen ystävämme on jättänyt harvan joulukuusen alle kasan paketteja. Selene jakaa lahjat meille. Nain ja isoisä ovat ostaneet minulle käytetyn skeittilaudan. Kierrättäminen ei haittaa, sillä lauta on hyvässä kunnossa, mutta lahja hämmästyttää minua silti. En ole koskaan sanallakaan vihjannut haluavani ruveta skeittaamaan. Mutta mikäs minua nyt estäisi. Kiitän isovanhempiani ja annan heille oman lahjani.
Saan muista lahjoista vaatteita, suklaata ja palapelin. Madelinen tuomasta paketista paljastuu kirja.
"Merien nousu?" Selene lukee. "Ostitko sinä perheellesi joululahjaksi kirjan ilmastonmuutoksesta?"
"Se on fantasiakirja. Ja en ostanut sitä. Katso kirjailijan nimeä", Madeline hymyilee. Selene katsoo kirjan kantta kaksi sekuntia suu apposen auki ja ryntää sitten halaamaan Madelinea.
"Kirjoititko sinä kirjan? Minun isosiskoni on kirjailija!" Selene kailottaa ja hyppii Madelinen ympärillä kuin pikkulapsena. Nostan kirjan lattialta, johon Selene sen pudotti, ja katson kantta. Valtavan hyökyaallon edessä seisoo kolme tyttöä ja yksi poika. Merien nousu on kirjoitettu kanteen suurin hopeisin kirjaimin, ja alareunassa lukee kirjailijan nimi Madeline Marblemaw.
"Tämänkö takia olet ollut koko syksyn niin kiireinen?" äiti kysyy samalla, kun halaa tytärtään. Maddy nyökkää silmät kiiltäen. Hän on aina ollut tunteellinen.
"Aloitin Merien nousun kirjoittamisen viime keväänä, heti kun olin valmistunut IBSC:sta, mutta ei se ole ainoa asia johon on kulunut aikaa. Olen tehnyt töitä Farahilla ja parissa mallitoimistossa ja lukenut samalla Cambridgen pääsykokeisiin", Madeline selittää. Isosiskolla on tosiaan pitänyt kiirettä ja halaan häntä tavallistakin tiukemmin, kun on minun vuoroni onnitella häntä esikoiskirjan johdosta.
Avaamme loputkin lahjat ja syömme joululounaan. Selene saa hädin tuskin irrotettua katsettaan Merien noususta, ja sama koskee nainia, jolle Madeline on antanut oman kappaleen. Lounaan jälkeen pelaamme Monopolya yläkerran aulassa Andyn, Madelinen ja Selenen kanssa. Äiti ja isä lähtivät joulupäivän kävelylle ja nain ja isoisä ovat omassa rauhassaan alakerrassa.
"Merien nousulla on viralliset julkkarit tammikuun kolmas päivä", Madeline aloittaa ja saa minun ja Selenen huomion. "Mietin vain, että haluaisitteko te kaksi tulla luokseni Lontooseen viettämään aikaa ja olla mukana julkistamistilaisuudessa. Andykin tulee. Tietysti jos teillä on muita suunnitel..."
Selene ei anna Madelinen puhua loppuun. "Totta kai me tulemme, vai mitä, Minnie?" hän sanoo. Nyökkään leveästi hymyillen. En muista milloin viimeksi olen käynyt Lontoossa, ja Madelinen ja Farahin asuntoa en ole koskaan nähnytkään. Reissusta tulee varmasti mukava. Ja Neokin on Lontoossa vanhempiensa luona, joten ehdin nähdä häntäkin.
Ajatukseni alkavat harhailla. Selenen ja Madelinen puhuessa yökyläilystä, julkkareista ja kaikesta muusta Lontooseen liittyvästä, minä mietin kulunutta syksyä. Minun ja Neon ensitapaaminen oli vähintäänkin kiusallinen. Kukapa olisi uskonut silloin, että hänestä tulisi yksi läheisimmistä ystävistäni – ja aikaavievin. Adamin mahdolliset huumesotkut ovat yhä selvittämättä, sillä Neo onnistuu saamaan minut kuluttamaan valtavat määrät aikaa vain puhumiseen ja ympäriinsä kävelyyn. Minulla ei ole tarpeeksi päättäväisyyttä saada häntä keskittymään vain Adamiin. Minun on tartuttava toimeen loman jälkeen.
Joulupäivä lähenee loppuaan, ja yhden jos toisenkin suu leviää haukotukseen. Hiljalleen painumme nukkumaan, Andy ja Madeline omiin vanhoihin huoneisiinsa, nain ja isoisä Selenen huoneeseen ja äiti ja isä alakerrassa suureen makuuhuoneeseen. Selene makoilee huoneeni lattialla patjalla lukien Merien nousua, hän on jo melkein lopussa. Selene on ominut kirjan itselleen ja olen tylsistynyt, sillä hän ei ehdi edes juttelemaan kanssani. Istahdan sängyn reunalle ja lasken paljaat jalkani uuden skeittilautani päälle. Annan jalkojeni totutella laudan tuntuun ja rullailen sillä edestakaisin paikallani.
"Voisitko lopettaa?" Selene pyytää. "Rullista kuuluu kauhea ääni, enkä voi keskittyä lukemiseen." Huokaan ja annan laudan liusua sängyn alle piiloon.
"Jättikö nain oman kirjansa keittiön pöydälle?" kysyn. Muistelen nainin lukeneen Merien nousua iltapalalla.
"Varmaankin", Selene sanoo. "Käy katsomassa."
Hiivin portaat alakertaan. Tuskinpa kukaan nainia ja isoisää lukuun ottamatta ovat oikeasti vielä nukkumassa, mutta parempi olla kuitenkin hiljaa. Katselen hämärässä keittiön pöytää, mutta se on tyhjä. Lasiovien takana olohuoneen pöydällä palaa mummin itse tekemä ja meille joululahjaksi antama kynttilä, jonka valossa näen sohvalla neliskulmaisen esineen. Hiippailen huoneen poikki ja nappaan esineen käteeni. Se on Merien nousu.
Olen jo lähdössä takaisin yläkertaan, kun kuulen äidin ja isän huoneesta puhetta. En saisi salakuunnella, mutta yksi sana puheessa kiinnittää huomioni. Miksi kummassa äiti ja isä puhuvat koulusta? Jään seisomaan olohuoneeseen kuunnellen isän matalaa ja äidin kirkasta ääntä. Kynttilän liekit ovat mesmeroivia.
"...mutta, jos työsuhteesi loppuu huhtikuussa, miten me oikein maksamme tyttöjen koulumaksut? Minun palkkani riittäisi suurin piirteinen kahden kuukauden koulumaksuihin ja Minniellä ja Selenellä on vuosia jäljellä yhteensä viisi!"
"Kuuntele nyt, Ruby. Minähän sanoin, että olen saanut kertaluontoisen tarjouksen, jolla voimme kustantaa tyttöjen opinnot ja rahaa jää vielä yli talon remonttiinkin. Ja kun se työ on ohi, löydän kyllä itselleni jonkin työpaikan Cornwallista. Ole kiltti, äläkä murehdi raha-asioita, oma jalokiveni", isän ääni pehmenee lopussa. Kuuntelen hetken, ja kuulen äidin äänen, joka on muuttunut unisemmaksi. "Enpä ole silti ihan varma siitä työtarjouksesta. Se kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta..." Lause päättyy vaimeaan tuhinaan. Äiti on uskomattoman nopea nukahtamaan.
Hymyilen hieman, mutta sitten mieleni palaa äskeiseen keskusteluun. Onko isän työsuhde Blackwellissa päättymässä? Ei kovin pian sen jälkeen, kun armeija päätti, että aseesta, jonka suunnitteluun isä oli käyttänyt vuosia haluttiin eroon. Kynttilän liekit roihuavat kirkkaammin. Työtön tiedemies Erwin Marblemaw. Marmblemaw. Marmorikita. Marmori. Piirustukset. Pimeässä huoneessa palaa kynttilä, ei kynttelikkö. "Marmori lupasi välittää piirustukset."
Kiljaisen kauhusta, kun kynttilä alkaa roiskia ympärilleen palavaa steariinia. Kuuma neste lentää sohvalle ja vaatteisiini. Savun haju täyttää huoneen. Jostain kuuluu huutoa.
YOU ARE READING
Rakkaus vuotaa verta 2.0
Random"Voi luoja, minusta tuntuu, että en ole ikinä nähnyt mitään noin söpöä." 📌International Boarding School of Cornwall, Falmouth, England📌 Minnie Marblemaw ja Edeline Eldor asustavat samassa huoneessa koulun asuntolassa ja ovat tunteneet toisensa ain...
