Rakkaus vuotaa verta 2.0

27. Ei niin kiltti Ruusunen

Minnie

Aplodit täyttävät juhlasalin, kun Edeline ja Luca kruunataan tanssiaisten prinsessaksi ja prinssiksi. Äänestyksen tulos ei yllätä minua laisinkaan. Edeline ja Luca eivät ehkä itse edes tajua, kuinka huomaavaisia ja pidettäviä oppilaita he ovat. Etsin katseellani Adamia ja Isadoraa, joista ensin mainittu yrittää kätkeä ylpeän hymynsä, ja toisella on kasvoillaan kateutta tihkuva ilme. Toinen kateuden kyllästämä ihminen istuu parin pöydän päässä tummansinisessä mekossa ja yrittää kovasti olla näyttämättä tunteitaan. Lavalla Luca kuiskaa hymyilevän Edelinen korvaan jotain ja saa tämän hymyilemään. Olen niin iloinen heidän puolestaan, että unohdan kaikki omat murheeni.

Edeline, Luca ja tanssiaisten kuningas ja kuningatar asettuvat tanssilattialle. Kauniin musiikin ensimmäiset sävelet alkavat virrata kaiuttimista ja parit pyörähtävät liikkeelle. Nojaan kyynärpäähäni ja vilkaisen pöydän toisella puolella istuvaa Neoa. Oletan hänen katselevan muiden tapaan tanssia, mutta hän katsookin minua. Käännän katseeni pois ja annan pienen hymyn nousta huulilleni. 

Luca ja Edeline erkanevat toisistaan veti tanssin päätyttyä. Yllättäen Lucan kasvoille on noussut tyhjä ilme, ja hänen komeat piirteensä ovat jähmettyneet jostain tunteesta mistä en saa selvää. Siinä missä Luca on kuin kiveä, viereeni istahtava Edeline on haurasta lasia. Hän yrittää tavoittaa Lucan katsetta, mutta tämä kääntyy juttelemaan Alicelle. En ymmärrä ollenkaan mitä tapahtuu, ja Alicen ja muiden ilmeistä päätellen eivät ymmärrä hekään. Kireä tunnelma laskeutuu pöytäämme, eikä edes Salim keksi mitään sanottavaa. 

Nousen äkkiä ylös, ja haen Lucan mukaani. En halua hänen pilaavan kaikkien muiden tunnelmaa, joten raahaan hänet salin toiselle puolelle, missä pöydät notkuvat pikkupurtavasta. Noukin lautaselle hedelmiä ja leivoksia ja nappaan lopuksi kaksi haarukkaa. Istumme Lucan kanssa parille tyhjälle tuolille ja napostelemme syömistä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen avaan suuni: "Haluatko puhua?"

Luca pudistaa päätään. "Ei kiitos."

Huokaisen syvään ja pidättäydyn sanomasta mitään, jota jälkeen päin katuisin. "Hyvä on, pikkuveli. Ollaan sitten vain hiljaa ja syödään." 

Lucan ilme pehmenee hieman puhutellessani häntä vanhalla lempinimellä. Hän nappaa viinirypäleen lautaselta ja nakkaa sen suuhunsa.

Katselen kaihoisasti tanssilattialle, jolla Neo ja Loftur tanssittavat vuorotellen Alicea, Minnietä ja Edelineä. Vaalea ystäväni hymyilee ja jopa nauraa, kun Neo pyöräyttää häntä vauhdikkaasti ympäri. Luca huomaa Edelinen ja nousee seisomaan. Säikähdän jo, että hän menee haastamaan riitaa, mutta hän suuntaakin erään pöydän luo, jonka ääressä istuu kolme prinsessaa, yksi punaisessa, toinen pinkissä ja kolmas yötaivaan sinisessä mekossa. Ei, Luca. EI! Älä tee tällaista temppua Edelinelle.

Helpotuksekseni Luca vain istuu samaan pöytään. Henry Parker ja joku vuotta nuorempi poika aloittavat heti vilkkaan keskustelun, johon Luca heittäytyy mukaan. Napostelen syömisiä ja tarkkailen salin vilinää. Sitä mukaa, kun opettajat valuvat salista pois, myös tanssien vauhti kiihtyy. Liityn mukaan ja löydän itseni tanssimasta Adamin kanssa. Amber on hävinnyt jonnekin, enkä ole varma pitäisikö minun kysyä minne. Tanssin tahti hidastuu hetkeksi ja vedän Adamin lähemmäksi itseäni. "Minne daamisi hävisi? Ja miten ihmeessä päädyitte pariksi?" kysyn hiljaa.

Adamin ilme on kolkko ja tyhjä. "En tiedä. Ehkä vessaan tai tupakalle. Ja miten päädyimme pariksi... olin päissäni."

Hätkähdän Adamin sanoja. Hänen siloisen ulkokuorensa alta on alkanut viime aikoina paljastua rosoisia, jopa pimeitäkin puolia. Minusta tuntuu, että en enää tunne tätä nuorta miestä samaksi pojaksi, joka tapasi heitellä minua ja Edelineä kesäisin viinimarjoilla yhdessä Eldorien naapurinpojan kanssa.  Ajatus saa minut myös tajuamaan, että lapsuutemme on jo pian ohi. Täytämme tänä vuonna kahdeksantoista, minä ja Eddie, ja olemme virallisesti aikuisia.