Rakkaus vuotaa verta 2.0

22. Ihanakamala joulu

Edeline

Vilkaisen ikkunasta ulos valkealle pihamaalle. Hymyilen itsekseni, kun näen Esmeraldan hypähtelevän pihatietä pitkin, viemässä talvista kranssia portinpieleen. Hennon lumipeitteen pinnalle jää heinänkorsia Esmen vaatteista, tottahan hänen ja serkkumme Roxanan oli käytävä toivottamassa hevosille hyvää joulua. Roxana oli tulossa vanhempiensa Thoran ja Luken sekä pikkuveljensä Maxin kanssa meille viettämään joulua, kuten myös isän vanhemmat Andrew ja Margaritekin. 

Haukottelen ja venyttelen käsiäni. Joulupukki on taas jättänyt jokaiselle paketteja olohuoneeseen, mutta äiti kielsi avaamasta niitä ennen iltaa. Katson lahjakasaa ja yritän arvata pakettien sisältöä pelkällä katseellani. Mikään ei kuitenkaan etäisestikään muistuta mitään tiettyä asiaa tai esinettä, joten laahustan villasukat lattiaa pitkin hiissautuen keittiöön, jossa Adam on tekemässä itselleen voileipiä. 

"mornings", sanon voipuneella äänellä ja lysähdän keittiön nurkassa olevan pöydän ääreen. 

"moro", Adam vastaa ja heittää juustoviipaleet leipiensä päälle. Tarkkailen Adamia nurkastani. Minun ja Minnien seikkailun jälkeen olen huomannut Adamin muuttuvan etäisemmäksi kuin ennen. Olen yrittänyt hienovaraisesti ottaa asian puheeksi hänen kanssaan, mutta hän on estänyt kaikki tilaisuudet keskusteluun. Teoriassa nyt olisi mahdollista, sillä äiti ja isä ovat toisella puolella kartanoa, Isadora vetelee sikeitä ja Esmeralda on ulkona. Harkitsen asiaa hetken ajan, mutta en halua pilata joulufiilistä, joten jätän asian sikseen. 

----

Vedän mustat sukkahousut jalkaan ja laitan mustat paksupohjaiset loaferit täydentämään asuani. Joulu on meillä hyvin virallinen juhlapyhä, jolloin pukeudutaan kauniisti ja juhlan henkeä kunnioittaen. Äiti saisi raivokohtauksen, mikäli joku erehtyykin laittamaan collegehousut päälleen.

Katselen asuani peilistä arvioiden. Lämpimän punainen puhvihihainen paita luo ihana jouluisen tunnelman asuuni mustan hameen kanssa. Musta rusetti pitää etuhiuksiani kiinni, loppujen valutessa vapaana pitkin selkääni. 

Havahdun mietteistäni, kun oveeni koputetaan. Kahva painuu alas ja oven rakoon ilmaantuvat Esmeraldan hymyilevät kasvot.

"Äiti käski mennä alakertaan", Esmeralda sanoo ja pyörähtää ympäri. Menen Esmeraldan perässä alakertaan, minne muu perhe on jo kokoontunut. Kaikilla on vaatteet viimeisen päälle. Adam ja isä ovat molemmat laittaneet kauluspaidat ja äitillä on kaunis mekko päällään. Isadora on tyytynyt beigeihin puvunhousuihin ja mustaan sifonkipaitaan. Esmeraldalla on minun tavoin musta hame, mutta hän on yhdistänyt sen vaaleaan villapaitaan ja valkopalloisiin sukkahousuihin ja mustiin nilkkureihin, jotka muistuttavat erehdyttävän paljon hänen jodhpureitaan. 

Istun sohvalle tulen loimottaessa takassa. Ovelta kuuluu koputusta ja Esmeralda suorastaan juoksee eteiseen. Olohuoneeseen kuuluu iloista puheensorinaa ja tunnistan seasta Roxanan ja Maxin kirkkaat äänet. 

Hymyilen leveästi, kun isovanhempani tulevat olohuoneen puolelle ja ottavat paikan takan viereiseltä sohvalta. Pian perässä tulee äitini, joka innoissaan toivottaa kaikki vieraat tervetulleiksi ja käskee minut yhdellä päänheilauksella keittiöön valmistelemaan ruokailua. Nousen sohvalta ja raahaudun keittiöön Adamin jäädessä heittämään Luken kanssa vitsiä. Aina sama juttu, tytöt tai oikeastaan vanhimpana tyttärenä, minä, joudun aina auttamaan äitiä järjestelemisessä ja ruoanlaitossa, mikäli meillä on vieraita. 

Nostan jääkaapista ison kulhollisen salaattia ja vien sen ruokasaliin. Sijoitan sen keskelle pöytää ja jään taittelemaan servettejä. Ainoa todellinen talent, mikä minulla on. Olen pienestä pitäen joutunut taittelemaan servetit jokaisiin kissanristiäisiin, mitkä tässä talossa on järjestetty. Tylsistyneenä aina samoihin vanhoihin taitteluihin, etsin netistä uusia variaatioita ja sen jälkeen  olen joka juhlissa taitellut servetit mitä hienommin ja kekseliäämmin. Tällä kertaa taittelen serveteistä joulun kunniaksi joulukuuset.