Rakkaus vuotaa verta 2.0

7. Hiippari yössä, jälleen kerran

Minnie

Viikot koulussa kuluvat nopeasti, ja pian on jo lokakuun alku. Jalkapallokausi on alkanut ja valmentajamme Busch rääkkää joukkuettamme koulun takaisella jalkapallokentällä kahtena iltana viikossa. Majuri Craversin tytär, Luna, on osoittautunut varsinaiseksi maanvaivaksi. Hän haki joukkueeseen ensimmäisten ykkösluokkalaisten joukossa, ja pääsi mukaan. Ei siinä, hän kyllä osaa pelata, mutta kuluttaa harjoituksissa mieluiten aikaansa kikattelemalla kavereidensa kanssa, ja kieputtelemassa hiuksiaan sormensa ympärille, kun poikien jalkapallojoukkue on lähellä.

Nytkin Luna, Britney ja Ila nauravat Henry Parkerille ja tämän "Olen valmentaja, en miljardööri"-esitykselle. Meidän pitäisi pelata sekajoukkueissa poikien kanssa, mutta peli seisoo. Busch on mennyt hakemaan jotain unohtunutta tavaraa koulun liikuntavarastosta ja jättänyt meidät keskenämme. Kapteenimme Ashida Ammar yrittää turhaan saada peliä käyntiin, mutta muutkin kuin Luna ystävineen ovat päättäneet pitää hetken taukoa treenaamisesta. Poikien kapteeni Christoper Yves ei vaikuta innokkaalta hänkään.

Vilkuilen vaivaantuneena Salimia, joka on puhelimellaan. Hän on viime aikoina ollut lähes koko ajan kiinni puhelimessa, viestitellyt kai jolle kulle. Salim huomaa katseeni ja tulee luokseni. "Tätä menoa me ollaan tänä vuonna taas tuloslistan hännänhuippuna", hän sanoo ja viittaa kentälle, jossa lukiolaiset istuvat ja juttelevat. Salim on oikeassa. IBSC ei ole koskaan loistanut jalkapallojoukkueellaan, mutta viime vuonna, kun olin itse ensikertalainen joukkueessa, hävisimme Lounais-Englannin mestaruuden voittamatta yhtäkään ottelua. Poikien joukkue sai sentään kolme voittoa, mutta se on laiha lohtu.

Olen nukkunut huonosti, joten väsymys painaa silmiäni. Ankea puolipilvinen sää ei helpota asiaa yhtään ja vaikuttaa siltä, että olen tulossa sumu. Nojaan Salimin olkapäähän ja katselen puoliksi ummistettujen silmieni raoista kentän toimintaa. Ashida on luovuttanut pelin aikaan saamisen kanssa ja siirtynyt kentän toiseen päähän potkimaan palloja Olivia Braunin ja Lopika Devin kanssa. Maalivahti Hannah torjuu laiskat potkut helposti.

Yhtäkkiä Lunan porukan suunnalta kuuluu tavanomaista kovempiääninen kikatus. käännän päätäni ärtyneenä tyttöihin päin ja huomaan heidän tirskuvan nyt jollekkin, mitä palloa pomputteleva poika on sanonut. Tämä pyyhkäisee tummanruskeat hiukset silmiltään, ja kääntää katsettaan niin, että kohtaa omani. Neo Castillon suu vetäytyy virneeseen hänen huomatessaan minun katsovan häntä. Tuhahdan ja käännän katseeni pois. Neo on vain yksi kiusankappale lisää.

Emme ole jutelleet sen onnettoman syyskuisen yön jälkeen, jonka lopputuloksena päädyin mereen. Se ei silti tarkoita sitä, että en olisi kuullut Neosta mitään. Bambi ja Alice valottivat ystävällisesti pojan parisuhdetilannetta. Thera Avitian ja hänen juttunsa ei ollut kovin kestävää lajia, ja Alicen jutuista päättelin, ettei sitä sellaiseksi edes tarkoitettukkaan. Alicen poikaystävä, Leoncio Velasco, oli samassa koulussa Neon kanssa, kun andorralainen vielä asui Espanjassa, eikä pojalla ollut hyvä maine etenkään toisten poikien keskuudessa. Neo on "moraaliton paskiainen" kuten Leoncio asian ilmaisi. Melkein säälin Lunaa, joka näyttää olevan menettämässä juuri sydäntään pojalle, joka ei sitä ansaitse.

Juuri, kun minusta tuntuu, etten väsymykseltä enää pysy pystyssä, Busch palaa ja patistaa meidät pelaamaan. Rangaistukseksi laiskottelusta pelaamme kymmenen minuuttia pidempään, kuin oli alunperin tarkoitus. Kun olemme lopen uupuneina vihdoinkin venytelleet, Busch patistaa meidät suihkuun.

Pukuhuoneet ovat koulun kellarikerroksessa samion kuin sisäliikuntasali. Käyn suihkussa ja puen ylleni koulupukuumme kuuluvan tummanvihreän neuleen ja mustan hameen. Olen viimeisten joukossa valmis, ja sammutan valot ennen kuin poistun pukuhuoneesta.

Minulla on pari tuntia aikaa ennen iltapalaa ja nukkumaanmenoa, joten olisi keksittävä jotain tekemistä. Olen tehnyt jo läksyt, ja kaikki ystävistäni ovat omissa puuhissaan. Jalkapallotreenien jälkeen kävelylenkkikin tuntuu uuvuttavalta. Päätän siis rentoutua parhaalla mahdollisella tavalla.