Rakkaus vuotaa verta 2.0

19. Tutkimuksia

Minnie

Kapakkareissuamme seuraavat viikot kuluvat työntäyteisinä ja odottavissa tunnelmissa. Amber on liittynyt sujuvasti osaksi pientä porukkaamme, ehkä vähän turhankin sujuvasti, mikäli minulta kysytään. En pidä muutoksista läheisissä ihmissuhteissa, ja vie aikansa ennen kuin pystyn suhtautumaan täysin varauksettomasti uuteen tulokkaaseen. 

Jotain hyvää sentään Amberista seuraa. Kun Edeline, Bambi ja Alice viettävät hänen kanssaan aikaa, minä voin syventyä rauhassa tutkimuksiini. Olen pitänyt Adamia tiukasti silmällä kirjastokohtaamisemme jälkeen, mutta juuri mitään oleellista ei ole paljastunut. Siispä turvaudun epätoivoisiin keinoihin.

"Haluat siis, että pidän Edelinen isoveljeä silmällä?" Neo sanoo ja pysähtyy kuin seinään. Olemme rauhallisella kävelyllä koululta kylään vievällä tiellä, ja olen juuri esittänyt Neolle pyynnön, joka saa hänet virnuilemaan. "Kyllä se minulle sopii", hän sanoo ja kohauttaa olkiaan, kuin kyseessä olisi täysin arkipäiväinen asia. Juuri tämän takia minä pidän Neosta. Hänessä on samaa seikkailunhalua kuin minussa. Miten asiat ovatkaan muuttuneet kiusallisen ensitapaamisemme jälkeen, ajattelen katsellessani Neon kasvoja itsellenikin odottamattoman hellyyden vallassa. 

"...mutta haluaisin kyllä tietää, mistä moinen uteliaisuus johtuu. Oletko ihastunut?" Neo jatkaa ja herättää minut ajatuksistani. Tuhahdan. 

"Olisipa niin", huokaisen. "Luulen, että Adam on sekaantunut jotenkin huumausaineisiin", sanon. Jatkamme matkaamme kohti kylää samalla, kun selitän koko kapakkareissumme alusta alkaen. Kun pääsen kohtaan, missä minut raahattiin huumattuna hämärään sivuhuoneeseen, Neo pysähtyy toistamiseen. Tällä kertaa hänen kasvoillaan ei ole hymyn häivettäkään. "Voi luoja, Minnie", hän huokaisee. "Tuo on ehkä tyhmintä, mitä olen koskaan kuullut", hän sanoo ja hieroo epäuskoisena silmiään. 

Painan katseeni maahan, ja nieleskelen kyyneleitä. Toivoin, että Neo vain ohittaisi asian nauraen, mutta eipä näköjään. Jatkan matkaani katse painettuna ja kiukkuisesti kyyneleitä pyyhkien. Kyllä, olin tyhmä, kun alun perin lähdin edes kapakkaan, mutta en minä pyytänyt, että Jimmy kippaisi lasini täyteen huumeita. 

Neo ottaa minut muutamalla harppauksella kiinni. "Anteeksi. En minä tarkoittanut, että sinä toimit tyhmästi. Minä vain. Ääh, Minnie, tiedätkö sinä kuinka..." hänen sanansa hiipuvat, ja sitten hän kysyy. "Minnie, itketkö sinä?" 

"Mitä, en tietenkään!" hihkaisen ja käännän kyynelten juovittamat kasvoni Neoon päin. Hetken aikaa me vain seisomme katsomassa toisiamme. Minä mulkoilen punaisin silmin Neoa, joka näyttää kerrankin menneen sanattomaksi. Sitten Neo halaa minua varovasti, ja minä rutistan häntä tiukasti. "Kuule", hän sanoo hiljaa. "Palataan koululle. Ja mitä Adamiin tulee..."

---

Illemmalla istumme vihreillä sohvilla päärakennuksessa. Amber, Alice ja Loftur pelaavat vanhaa ja risaista Monopolya. Bambi letittää Edelinen hiuksia, joka puolestaan yrittää saada aikaiseksi jonkinlaista kampausta päätään puolinukuksissa olevan Lucan tummaan tukkaan. Minä istun sohvalla Neon ja Salimin välissä. Luen Aku Ankkaa Neon olan yli, ja Salim on puhelimellaan. Neo kääntää uuden sivun esiin, ja Salim nousee sohvalta ja kyykistyy Lucan viereen. 

"Hei, kamuseni. Katsoppa tätä kuvaa", hän sanoo ja näyttää Lucalle vasta ottamansa valokuvan tästä. Lucan päässä sojottaa värikkäillä kumilenkeillä sidottuja pieniä tupsuja. Meidän tyttöjen mielestä hän näyttää kerta kaikkiaan suloiselta, mutta Luca ei näe asiaa samoin. "Anna se tänne!" hän sanoo ja kurottautuu kohti Salimin puhelinta. Tämä vain näyttää kieltään ja nauraa peräänsä lähtevälle Lucalle. Salim hyppää sohvamme yli Luca perässään, ja sitten kaksikko katoaa käytävään. Toivottavasti Luca ei saa poistettua kuvaa. Se olisi täydellinen taustakuva Edelinen puhelimeen.