Rakkaus vuotaa verta 2.0

26. Juhlahuumaa

Edeline

Katselen vaatekaappini reunalla roikkuvaa pukupussia, joka sisältää lyhyen suunnittelijaurani mahtavimman luovuuden hedelmän, iltapukuni Talvitanssiaisiin. Puku ehti juuri sopivasti juhliin, aivan kuten Missy oli luvannutkin. Minnien mekko sen sijaan, en itseasiassa tiedä missä se on. Kun kysyin Minnieltä mekosta, hän kuittasi kysymykseni lyhyellä suunnitelmat muuttuivat -fraasilla.

Puuskahdan ja nousen ylös sängyltä, pakkohan tässä on mennä auttamaan vielä koulurakennuksen koristelussa, niin sanottu viime hetken silaus. Ulkona on koleaa, eikä tälläkään kertaa lunta. Vettä sen sijaan ropisee taivaalta runsain mitoin, tyypillinen sää täällä brittein saaristossa. Voin vain toivoa, että huomenna ei sada, vaikka sade luokin tunnelmaa tietyissä tilanteissa ja hetkissä.

Sisällä koulurakennuksessa näyttää upealta. Käytävät on koristeltu lasisin jääpuikoin sekä harsoin, joiden takana kimmeltävät led -valojen loiste, kuin tähtitaivas. Kuulen muutaman 11-vuotiaan ihastelevan koristeita, he eivät vain pääse näkemään salia, joka on koristeltu mieluummin överit kuin vajarit -meiningillä. Kolme vanhinta luokkaa osallistuvat vain tansseihin, loput lähtevät viikonlopuksi vaeltamaan Exmoorin kansallispuistoon, joka sijaitsee vain reilun parin tunnin ajomatkan päässä.

Koulumme on vanha kartanorakennus, joten koulussamme on erillinen tanssisali, täydellinen juuri talvitanssiasten järjestämiseen. Avaan raskaan, tammisen oven ja näkökenttääni tulvahtaa hieno, viktoriaanisen ajan tanssisali, joka on koristeltu yltympäriinsä valkein ja lasisin koristein. Salissa käy kova kuhina ja nautin yhteisöllisyyden tunteesta, minkä tanssiaiset saavat minussa aikaan.

Huomaan Lucan kantavan Salimin kanssa pöytää hieman kauempana. Menen heidän luokseen ja tervehdin heitä iloisesti. Salim vastaa tervehdykseeni, kun Luca tyytyy vain nyökkäämään päätään, mikä ei ole hänen tapaistaan.

"Luca kai sun kissimirri on sellanen vaaleensininen?" Kuvittelen mielessäni sinisävyisiä matchaavia asuja. Luca nyökähtää viileästi kohentaessaan pöydän asentoa. Hymyilen hänelle kirkkaasti, en malta odottaa huomista. Kaikki ne ihmiset, upeat asut ja ainutlaatuinen tapahtuma. Kirsikkana kakun päälle saamme koulun ulkopuolisia vieraita, sillä he ovat myös tervetulleita pientä maksua vastaan. Rahat menevät luonnollisesti opiskelijoiden valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Tänä vuonna päätimme lahjoittaa rahat ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun, josta myös talvitanssiaisten aihe kumpuaa.

Tanssisali näyttää upealta, kun poistumme sieltä Salimin kanssa. Lucalla oli sanomansa mukaan kiirettä, mutta sitä en purematta niele. Käännyn Salimin puoleen. "Eikö sunkin mielestä Luca ollut jotenkin outo tänään?"

Salim nyökkää. "Kai sitä vaan jännittää, kun pääsee sun kanssa tanssahtelemaan". Tunnen kyljessäni pienen tönähdyksen ja hymyilen. "Muista, että tää on Lucan eka kerta koulun tanssiaisissa."

Tottahan se on. Viime vuoden tanssien aikaan Luca asui Egyptissä arkeologiäitinsa kanssa, kun minä pyörähtelin tansseissa samassa ratsastusryhmässä olevan Jen-Erik Vestergaardin kanssa.

----

Tajuntaani iskeytyy herätyskellon raivostuttava pirinä. Yritän tavoitella puhelinta käteeni hiljentääkseni sen, mutta tajuan herätyksen olevan Minnien. Käännän kylkeä puuskahtaen. "Ääh, hiljennä puhelimesi."

Viereisestä sängystä kuuluu peiton kohahdus. "Joko on aika, eikai tanssit jo alkanut, meillä on kiire!"

Naurahdan Minnien hätäiselle äänensävylle ja toppuuttelen häntä. "Kello on puoli kahdeksan, tanssit alkaa viideltä, meillä on vielä monta tuntia aikaa." Minnie huokaisee helpotuksesta, mutta nousee äkkiä ylös. "Mun pitää mennä suihkuun, aamiaiselle, laittaa kampaus ja asu, joten pakko nousta just nyt."