Rakkaus vuotaa verta 2.0

6. Rakastan biljardia

Edeline

Vaeltelen tylsistyneenä koulun käytävillä. Alice ja Minnie lähtivät viikonlopuksi kotiin, mutta valitettavasti oma kotini on Kingshamissa noin 400 kilometrin päässä Falmouthista, joten vietän sisarusteni Adamin ja Isadoran kanssa viikonloput koululla. Kavereistani ainoastaan Bambi viettää viikonloput koululla, mutta hänkin on kadonnut jonnekin.

Avaan ulko-oven ja kylmä tuuli lehahtaa kasvoilleni. Tallustan asuntolan ovelle ja kiskaisen oven auki. Valitettavasti minun ja Minnien huone sijaitsee ylimmässä kerroksessa, vitoskerroksessa. Onneksi hissi pelastaa minut totaaliselta jalkojen kidutukselta.

Huoneessani suuntaan ensimmäisenä vaatekaapilleni. Koska nyt on viikonloppu, ei tarvitse pitää koulupukua. Sellaiset säännöt ovat, arkena mennään koulupuku päällä koulupäivien loppuun asti, vapaa-ajat ja viikonloput saa viettää vaikka muovipussi päällään mikäli haluaa. Valikoin loppuillaksi päälleni harmaat collegehousut ja suuren tummanvihreän collegen, jonka selkään on rustattu rakkausruno valkoisella kaunolla. Olo helpottuu heti, kun saa kuristavan kravatin sekä tiukan kauluspaidan vaihdettua rentoon oloasuun. Nappaan pöydältäni juomapullon mukaan ja sipaisen kiharat hiukseni sotkunutturalle. Täydellinen asu rentoon ajanviettoon on valmis.

Kävelen alati hämärtyvässä illassa takaisin päärakennukseen. Hämärässä loistavat valot suorastaan kutsuvat minua sisälle rakennukseen. Suurimmaksi osaksi rakastan viikonloppuja sisäoppilaitoksessa. Vaikka ikävöinkin välillä kotiin, on ihana hengata viikonloppuja Falmouthissa, sillä viikonloppuisin on niin paljon vapaampaa. Lauantaisin ja sunnuntaisin ei ole mitään velvoitteita vaan monet käyvät läheisessä kylässä viettämässä aikaa ja hengaamassa kyläläisten kanssa. Kyläläiset ovat maailman ihanimpia ihmisiä, aina auttamassa muita. Kyläläiset ovat osittain kuin perhettä varsinkin meille onnekkaille tai epäonnekkaille, miten sen nyt ottaa, jotka joutuvat viettämään myös lähes jokaisen viikonlopunkin koululla.

Kävelen käytävää pitkin juomapulloa kädessä heilutellen, kun joku koskettaa selkääni.

"Hei Edeline, tuutko pelaamaan biljardia", Luca Armani kysyy hymyillen. No mikäs siinä, biljardin pelaaminenhan on mitä mainion tapa viettää aikaa. Vastaan myöntävästi ja lähdemme käytävää pitkin yhteen monista oleskeluhuoneisiin. Huone on lähes tyhjä, vain islantilainen Fjodor Hjalmarsson on pelaamassa shakkia pojan kanssa, jota en muista nähneeni vielä viime vuonna IBSC:n käytävillä.

Luca asettelee pallot kolmion avulla aloitusasemaan. Koska Luca on herrasmies, hän antaa minun aloittaa. Tiedän olevani aivan surkea biljardissa, mutta se ei juuri nyt haittaa, koska seura on laadukasta.

Peli etenee Lucan selvässä johdossa, minun hienoisella avustuksellani. Ilman niitä lukuisia käsipalloja, joita olen suorastaan lahjoittanut Lucalle, voisin sanoa olevani jopa johdossa. Naureskelemme ääneen suorituksillemme tyhjässä huoneessa, sillä Fjodor ja hänen salaperäinen pelitoverinsa ovat lähteneet vähin äänin. Ilmeisesti shakkikerhon kokoontuminen järjestettiinkin jossain muualla.

Pelaaminen Lucan kanssa on hauskempaa mitä muistin. Viime vuoden Luca vietti Egyptissä arkeologiäitinsä töiden takia. Sitä ennen hän opiskeli myös täällä IBSC:ssä ja hengasimme samassa kaveriporukassa. Muistan tosin Lucan laihana silmälasipäisenä poikana, jolla on tumma tukka. Egyptistä palattuaan hän oli saanut todellisen glow upin ja nykyään tytöt suorastaan parveilevat hänen ympärillään. Mikä ei sinänsä ole ihme, sillä onhan italialaista alkuperää omaava tummapiirteinen ja lihaksikas Luca todella hyvännäköinen saatuaan lasit pois ja parannuttuaan aknesta. Mutta on ihanaa huomata, että Lucan persoonallisuus ei ole muuttunut vaan hän on sama vanha ystävällinen Luca, kuka hän oli ennen Egyptiin muuttoa.

Tähtään pallooni ja lyön. Pallo kimpoaa reunaan, josta se lipuu aivan pussin rajamaille. Päästän ilmoille äänen, joka on kiljahduksen ja karjahduksen rajamailla. Luca vain nauraa.