Rakkaus vuotaa verta 2.0

12. Urmas Metsänomena

Edeline

Avaan karsinan oven ja tervehdin hirnahtavaa ruunikkoa Averellia. Averell on kelpo ratsu, helppo hallita ja rauhallinen. Ja tänään on Lucan vuoro testata sitä, onhan "tuo tallille kaverisi" -päivä. Vilinää ja hulinaa siis riittää, kun melkein kaikki ryhmäläisemme ovat tuoneet läheisen ystävän taikka sisaruksen mukaan tallille aistimaan positiivista energiaa sekä paskan hajua, joka kantautuu karsinoista.

Puhdistan Averellin kavioita, jotta Lucan ei tarvitsisi tehdä sitä, ei hän kyllä varmaankaan osaisi. Hätistän Averellin turpaa kauemmas, joka innokkaasti kutittelee selkämystäni. Kuulen kovaäänisiä askeleita. Nostan pääni ylös heittäen ranskanletillä olevat hiukseni taakse.

"Moro Edeline", Luca sanoo astellessaan tallin käytävää pitkin Averellin karsinan viereen.

"Moi", vastaan pyyhkien hikeä otsaltani ja sipaistessani kasvojeni edessä karkailevat suortuvat korvan taakse.

Nojaan karsinan oveen kuin tallin omistaja konsansaan.

"Tässä ois sulle heppa, Averell, niin kiltti että et varmanakaan tipu siltä", sanon Lucalle virnistäen.

"No helpottaapa paljon", Luca vastaa hieman vastahakoisesti, mutta silti innoissaan.

Ohjaan Lucan karsinan sisälle ja annan hänen tutustua Averelliin. Ojennan Lucalle porkkanan, jotta hän voi sen avulla voittaa Averellin luottamuksen puolelleen, vaikkei siinä paljoa tehtävää olekaan. Luca taputtelee Averellin turpaa lempeästi, kun Averell hotkaisee porkkanan. Hymyilen vieressä.

"Noniin eiköhän varusteta hepat", sanon reippaasti ja harpon satulahuoneeseen. Autan Lucaa varustamaan Averellin, sillä yksin hän ei siihen pystyisi. Sapphiren olen jo varustanut ja se odottaa kiltisti karsinassaan.

"Lähetäänpäs", sanon Lucalle ja haen Sapphiren karsinasta. Talutan Sapphiren edeltä ulos ja pyydän sitä kiltisti seisomaan paikoillaan sen ajan, kun autan Lucan satulaan. Luca näyttää kauhistuneelta, kun hän istuutuu alas. Heilautan itseni Sapphiren selkään ja opastan samalla Lucaa, joka vaikuttaa jännittyneeltä, onhan tallin piha täynnä väkeä ja ratsukkoja.

"Aattelin, että ratsastetaan kylän halki sen yhen lammen rantaan, siellä on tosi nättiä", sanon ja ohjaan Sapphiren lempeästi liikkeelle. Luca katsoo esimerkkiäni ja hän onnistuukin saamaan Averellin liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia.

Ratsastamme peräkanaa maantietä pitkin, minä takana, jotta voin tarvittaessa auttaa jos hän ei pystykään kontrolloimaan Averellia, vaikka hyvin hänellä näyttää sujuvan.

Kylän läpi ratsastaessa uteliaita katseita tulee oikealta ja vasemmalta, vaikka usein menemme ratsastaen kylän läpi. Pikkulapset osoittelevat haltioissaan hevosia ja supisevat keskenään. Monet kylän lapsista ratsastavat, kaikista pienimmät käyvät alkeisratsastuksessa, jossa olen monesti saanut olla auttavana käsiparina. Mikään ei ole parempaa kuin pienten lasten innosta säihkyvät silmät, kun he pääsevät ratsastamaan.

Ratsasamme pientä metsäpolkua pitkin, jota reunustavat nyt jo kuihtuneet vadelmapensaat sekä tammet. Matkan päästä metsikkö harvenee ja edessämme siintää kuulas ja kirkas lampi. Pieni, mutta täydellinen lampi. Vesi niin kirkasta, että voin tarkastella pohjassa näkyviä kiviä.

Sidon Sapphiren puuhun kiinni ja autan Lucaa sitomaan Averellin toiseen puuhun, ihan vaan varmuuden vuoksi etteivät ne eivät karkaa, vaikka eivät ne sitä tekisikään.

Istahdan lammen vieressä olevalle kivelle ja kaivan repustani termospullon.

"Täs on vihreetä teetä, meiän brittien lempparijuomaa", sanon ja tarjoan Lucalle oman mukin.