Rakkaus vuotaa verta 2.0

25. Myyrä

Minnie

Loma on hetkessä ohi, mutta koulun alku ei yllättäen tunnukaan hitaalta ja kankealta. Arki asettuu uomiinsa virtaavan veden tapaan. Kaksi viikkoa loman jälkeen on talvitanssiaisten aika, ja maanatain jalkapallotreenit korvataan juhlasalin koristelulla. Olemme salaa helpottuneita, ettei meitä pakoteta juoksemaan kylmässä viimassa pallon perässä ja rääkkäämään itseämme kuntosalilla.

"Varovasti, varovasti", sanon, kun kiipeän Salimin olkapäille. Istun hänen olkapäillään puristaen käsissäni vaaleaa harsokangasta, jota ripustetaan seinälle luomaan talvista tunnelmaa. Koulun ainoat tikkaat ovat jo Olivialla ja Ashidalla, joten olemme keksineet luovan ratkaisun. Seison Salimin leveillä hartioilla ja kiinnitän kankaan seinään. Toistamme tempun niin monta kertaa, että saamme koko seinän peitettyä valkeaan vaippaan.

Talvitanssiaiset ovat monelle opiskelijalle vuoden kohokohta, eikä ihme. Juhlasali muuttuu taianomaiseksi satumaailmaksi valkean harson, lasisten jääpuikkojen ja led-valojen voimalla. Koristelut ovat loppuvaiheessa ja hyvä niin. Kaiken on oltava valmista perjantaina kello viisi, kun ovet aukaistaan sekä koulun omille oppilaille että ulkopuolisille vieraille. Tänäkin vuonna monet falmouthilaiset ja lähikuntien nuoret voivat osallistua tanssiaisiin pientä pääsymaksua vastaan. Lipuista saadut tulot lahjoitetaan oppilaiden yhdessä valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen.

Moni oppilas kuitenkin odottaa enemmän sitä hetkeä, kun vieraat poistuvat seitsemältä ja pelkästään IBSC:n omille oppilaille tarkoitettu virallinen osuus alkaa. Luvassa on pieni illallinen ja pari tylsää puhetta, joiden jälkeen tanssitaan. Opettajat ovat pitämässä järjestystä yllä kaksi ensimmäistä tuntia, mutta luovuttavat vastuun sitten muutamalle ylimmän luokan oppilaalle. Sen jälkeen meno onkin yleensä aivan toinen. Viime vuonna en ollut näkemässä, kuinka Jimmy White tanssi pöydällä, tai kuinka tanssiaisten kuningas ja prinsessa löytyivät suutelemasta esiintymislavan verhojen takaa. Kuningattaren ja prinssin reaktiot olivat olleet oikeutetusti vähemmän ystävälliset. 

Istahdan lattialle ja Salim laskeutuu viereeni. Nojaamme seinään ja katselemme muiden touhuja. Katseeni hakeutuu vaistomaisesti salin toiselle puolelle, jossa Neo kiinnittää hopeista nauhaa korkeiden kaari-ikkunoiden karmeihin yhdessä Nova Craversin kanssa. Nova sanoo jotain ja Neo nauraa. Heillä näyttää olevan niin hauskaa. Ikävä tunne kiertää mahani umpisolmuun.

"Voi, Minnie. Oletko kuitenkin menettänyt sydämesi hänelle?" Salim kysyy hiljaisella äänellä. Ennen joululomaa olisin kieltänyt asian hetkeäkään epäröimättä, mutta nyt en osaa vastata mitään. Huokaan ja painan pään käsiini. Tunteeni ovat sekaisin. Ajatus katseesta, jonka Neo loi minuun parvekkeella ja sanoista, joiden todellista tarkoitusta en edes tiedä, saavat mahassani lentelevät kolibrit villiintymään. Minä haluan, että Neo katsoo minua samalla tavalla uudelleen, mutta pelkään, mitä siitä seuraa. Joululoman jälkeen olemme olleet tuskin kertaakaan kahden, ja Neo käyttäytyy kuin aina ennenkin. Haavoittuvainen puoli on visusti piilossa. 

Salim laskee kätensä olkapäälleni. "Haluatko kertoa, mitä teidän välillänne tapahtui joululomalla?" hän kysyy matalalla äänellä, ei vaatien vaan oloani helpottaakseen. Katson Salimin lämpimänruskeisiin silmiin ja mieleni tyyntyy. En ole kertonut edes Edelinelle, mitä Neo sanoi ja kuinka haavoittuvainen hän oli, aivan eri ihminen kuin normaalisti. Se on jotain niin herkkää ja salaista ja kuuluu vain minun ja Neon välille. 

"Neo... tunnusti minulle erään asian, mutta en tiedä mitä se merkitsee", sanon lopulta. Oloni vaihtelee jännittyneestä surkeaan. Haluan vain olla Neon kanssa, ja samaan aikaan pelkään, että joudun kokemaan pettymyksen. En ole omien tunteideni herra enää edes sen vertaa kuin aikaisemminkaan. Salim halaa minua ja painan pääni hänen olkaansa vasten. Kosketuksen tuoma turva lievittää vaikeita tunteita. Salimin ei tarvi sanoa mitään, hän on vain lähellä, tietää ja lohduttaa.