Ohuella jäällä

Kahdestoista luku

Kesä alkoi kääntyä lopulleen. Syyskuu alkaisi. Aikakausi, joka kuului niille, jotka rakastivat jääkiekkoa.

Lukiosarjan kauden ensimmäinen pelipäivä valkeni Aspenin kaupungissa hiljaa. Aamu oli vaaleanpunainen, persikanpehmeä ja hidas - hiljaisuus kuiskaili lempeässä tuulessa. Aspen oli täynnä sankkoja kuusimetsiä, joissa puut hengittivät ja humisivat. Kastepisarat kimaltelivat ensimmäisten auringonsäteiden loisteessa. Edustusjoukkuelaiset heräsivät yksi toisensa jälkeen kodeissaan. Heidän mielensä olivat kaikkea muuta kuin hiljaisia. He olivat jännittyneitä ja täynnä vaarallista virtaa, joka vaati vapautumista.

Tämä oli se päivä, jota he olivat odottaneet.

Elias ei ollut saanut nukuttua, mutta se ei johtunut tulevasta pelistä. Aina, kun hän sulki silmänsä sängyssään, hänen mielensä alkoi juosta. Ajatukset eivät jättäneet häntä hetkeksikään. Ehkä huumeet olivat pilanneet hänet. Ehkä hän ei vain kestänyt hiljaisuutta.

Kun aurinko nousi horisontin takaa, Elias oli jo juoksemassa ja kuunteli nappikuulokkeet korvilla uusinta jaksoa NHL Draft Class-podcastista.

"Taas on aika spekuloida ensi kesän NHL-varauksia, kun Yhdysvaltojen yliopisto- ja lukiosarjat pyörähtävät käyntiin tällä viikolla. Minun listallani selkeä ykkösvaraus on ollut jo pitkään Elias Somerset. Hän on kova kundi, mutta tämä juuri julkaistu siirto vaikuttaa vähän epämääräiseltä peliliikkeeltä. Miksi helvetissä joku siirtyisi USHL:stä lukiosarjaan? Jää nähtäväksi miten se vaikuttaa kundin suoriutumiseen tulevalla kaudella.

Kohutussa siirrossa Elias Somerset lähti pelaamaan Aspenin pikkukaupunkiin Jackson Somersetin vanhaan kotijoukkueeseen. Oakridge Otters ylsi ihmeen kaupalla viime kaudella neljännelle sijalle ykkösdivisioonassa. Joukkueen kapteeni, Brooks Myers, on erittäin kiinnostava pelaaja. Hän loisti viime kaudella ja oli pistepörssin kärkisijoilla niin maaleissa, kuin syötöissä. Häntä kannattaa seurata tarkasti. Mielenkiintoista nähdä miten nämä kaksi vahvasti omaa peliään pelaavaa kiekkoilijaa toimivat yhdessä jäällä.

Mutta kuka sitten voisi haastaa kruununprinssin ykkösvarauksena? Esimerkiksi Fairmont Warriors-joukkueen hyökkääjä Tobias Clemonte tai kanadalainen-"

Elias korvissa alkoi soida ja hän veti kuulokkeet korvilta. Syke vilkkui punaisella urheilukellon ruudulla. Elias ei ollut huomannut kiihdyttäneensä vauhtia. Hän pysähtyi kivisellä metsäpolulla ja taipui kaksinkerroin saadakseen tarpeeksi happea virtaamaan keuhkoihinsa, jotka tuntuivat kovin ahtailta. Hänen sydämensä hakkasi hysteerisesti rinnassa.

Toby. Kostea suu. Ovi.

Elias oli mokannut Fairmontissa. Hän oli pedannut petinsä ja makasi siinä nyt. Se, että ihminen oli samaa aikaa näin ahdistunut ja masentunut, oli villiä. Ollessaan suurimman osan ajasta aineissa, Elias ei ollut ehtinyt huolestua siitä suunnasta, minkä hänen mielenterveytensä oli ottanut.

Hän oli unohtanut miksi oli aloittanut. Bileissä. Nappi siellä, nappi täällä. Ei sillä ollut väliä. Hän halusi vain pitää hauskaa. Kaikki muutkin tekivät niin. Hän oli unohtanut missä vaiheessa se oli muuttunut joksikin muuksi. Tavaksi olla ajattelematta, tuntematta mitään. Amfetamiinihöyryt olivat auttaneet myös jäällä. Siinä hetkessä se oli vaikuttanut siltä, ettei ollut mitään hävittävää. 

Hän oli ollut voittamaton. Elias ei ollut koskaan epäillyt omaa paikkaansa jääkiekkomaailmassa, tiesi olevansa huipulla. Nyt, ilman huumeita, valmistautuessaan pelipäivään, häntä kuitenkin epäilytti. Oliko hän niin hyvä kuin antoi kaikkien ymmärtää? Elias oli pelannut korkeimmalla junioritasolla. Jos hän tekisi itsestään pellen lukiosarjassa, kukaan ei ottaisi häntä tosissaan enää ikinä.