Ohuella jäällä

Toinen luku

Kun harjoitukset viimein päättyivät, Brooks oli lopen uupunut.

Valmentaja Silva pysäytti hänet kaukalon laidalla. Brooks romahti alas penkille ja joi ahnaasti vesipullosta. Valmentaja seurasi hiljaa, kunnes joukkueen viimeinenkin pelaaja oli poistunut pukutiloihin ja kumartui sitten Brooksia kohti.

"No?"

"No mitä?"

"No mitä mitä? No mitä ajattelet?"

Brooks huokaisi ja pyyhki hikiset, tummat hiukset taakse otsalta. Yleensä varsin ilmeettömän valmentajan silmissä oli kiiltoa. Hän oli innoissaan. Miksei hän olisi? Se, että hän oli saanut Elias Somersetin kaltaisen, MM-tason jääkiekkoilijan omaan joukkueeseensa, täytyi olla yksi hänen uransa huippuhetkiä. Valmentaja odotti vastausta, vastakaikua omaan intoonsa. Brooks ei kuitenkaan löytänyt itsestään voimia vastata siihen. Hän veti luistimet jalasta.

"Somerset vetää kovaa."

"Poika on supertähti."

Brooks oli katkera. Valmentaja oli nuollut jäätä Somersetin luistimien alla ja seurannut tätä silmät säkenöiden. Hän ei ollut kommentoinut sanallakaan viimeisellä kaudella vajaiksi jääneitä laukauksia, joissa Brooks oli nyt onnistunut, hiottuaan niitä pitkät illat tyhjässä hallissa.

"Niin olen kuullut", Brooks murahti.

"Mistä nyt tuulee? Luulin, että olisit innoissani."

Innostunut ilme valmentajan kasvoilla suli hitaasti. Mies risti kätensä rinnalle varautuneesti. Silva oli valmentanut Brooksia vuosikausia ja seurannut tämän kehitystä. Silva oli ollut koulussa Brooksin äidin kanssa ja tunsi Brooksin ja tämän perheen. Brooksin ei ollut koskaan tarvinnut peitellä mitään häneltä ja Silva oli lähin asia positiivista miesmallia mikä Brooksilla oli koskaan ollut. Suhde heidän välillään oli aina ollut syvempi. Joissain tilanteissa jopa isällinen. Brooksin menestys oli tärkeätä myös hänelle.

"Olisi luullut, että kapteenina olisin kuullut tästä suoraan sinulta, enkä viimeisenä ohimennen joltain juniorilta. Pakko myöntää, että minulla on aika kusetettu olo."

Valmentaja nyökkäsi ja istui alas penkille Brooksin vierelle.

"Siirto tapahtui nopealla aikataululla. Ja totta puhuen, kenenkään ei pitänyt tietää. Jackson Somerset otti minuun yhteyttä kuukausi sitten ja vaihdosta sovittiin pari viikkoa myöhemmin. Hän ilmaisi selkeästi, ettei hän halunnut tiedon leviävän, mutta Brewerin isä on toimikunnassa ja sehän kaatui sitten siihen. Se mies ei osaa pitää suutaan kiinni, vaikka henki riippuisi siitä."

He istuivat hetken hiljaa.

"Tämä on hyvä asia", valmentaja sanoi tiukasti.

"Pelkään, että joukkueen dynamiikka kärsii tästä."

"Tämä on maailma missä muutoksia tapahtuu jatkuvasti. Siihen on totuttava. Meillä oli viime kaudella hiton vahva joukkue, mutta moni niistä vahvoista pelaajista valmistui. Siitä, millaisia pelaajia tänä vuonna valitaan joukkueeseen, ei ole mitään takeita. Elias Somerset on varma lupaus siitä, ettemme ole ihan kusessa jos uusissa tulokkaissa ei ole kehumista."

Niinhän se oli. Brooks kiristeli takahampaita niin lujaa, että säpsähti, kun Silva puristi hänen olkapäätään.

"Tänä vuonna meillä on todellinen mahdollisuus voittaa mestaruus. Ja mestaruuttahan olemme alusta asti tavoitelleet."

Sehän se ongelma oli. Brooks ei kehdannut myöntää ääneen, että voittaisi mieluummin ilman Elias Somersetia, sillä tiedosti itsekin miten typerältä se olisi kuulostanut. Joskus tuollaiset ajatukset oli parempi pitää omana tietona.