Luku Kolmekymmentäseitsemän

311 32 52
                                    

Elias ei tullut koululle tai treeneihin muutamaan päivään, eikä kukaan kuullut hänestä mitään. Hän oli soittanut valmentaja Silvalle ja sanonut olevansa kipeä, mutta ei ollut ollut kotona, kun Felicia oli yrittänyt viedä hänelle kotiläksyjä.

Sitten yhtenä torstai aamuna Elias paukahti sisään pukukoppiin energisenä, lähes tulkoon poukkoillen pitkin seiniä, yhtä aurinkoisena ja ärsyttävänä kuin aina ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ei sitä, että hän oli lähtenyt Brooksin luota sanomatta sanaakaan, sen jälkeen, kun Brooks oli havahtunut yöllä painautuneena vasten Eliaksen selkää, hänen nenänsä vasten pojan kaulaa.

Brooks pysäytti itsensä, ennen kuin hän ehti tarrautua kiinni poikaan ja vaatia tältä jonkinlaista selitystä, mutta tajusi miltä se vaikuttaisi. Elias ei ollut hänelle mitään velkaa, ei selityksiä, eikä mitään muutakaan.

Mitään ei ollut tapahtunut.

Mitä ikinä niinä muutamana päivänä olikaan tapahtunut, Elias Somerset oli palannut.

Hän oli läsnä. Hän oli nopea. Hän oli valmis.

Brooks tiesi, tunsi selkäytimessään, että jotain oli meneillään. Se oli ihan hänen silmiensä edessä, eikä hän vain saanut siitä kiinni, vaikka hän kuinka yritti. Aina, kun hän luuli näkevänsä jotain, se hävisi.

Hän tuijotti Eliasta, joka kertoi suurelkeisesti tarinaa lounaspöydässä ja tärisi, kuin hänellä olisi kusihätä ja Brooks ajatteli Oxycontin-pillereitä ja alkoholia, kertasi mielessään Somersetien aamiaspöydässä käytyä keskustelua.

Elias ei juo.

En enää.

Miksi lähdit Kaliforniassa?

Yhtenä iltana he pelasivat Brooksin kodin nuhjuisella sohvalla. Elias oli mennyt vessaan ja palannut takaisin hieman uneliaana. Ja Brooksin oli kysyttävä.

"Oletko pilvessä?"

Elias tuijotti häntä suoraan silmiin, vastasi ilman että silmä värähti, avoimesti ja rehellisesti:

"En."

Ja naurahti kuin ajatus olisi ollut absurdi.

Elias osasi valehdella, oli tehnyt niin koko elämänsä.

Jos hän kertoisi totuuden Brooksille, Brooks vaatisi häntä lopettamaan.

Eikä hän tainnut kyetä siihen.

Oakridge Ottersit voittivat kauden ensimmäisen pelin Grand Rapids Grizzliesiä vastaan kolmannessa erässä tuurimaalilla

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Oakridge Ottersit voittivat kauden ensimmäisen pelin Grand Rapids Grizzliesiä vastaan kolmannessa erässä tuurimaalilla. Grizzliesin puolustaja löi Kennethiltä mailan kädestä maali-alueella. Kenneth ehti juuri ja juuri noukkia mailansa jäältä ja nousta ylös, kun lämäsi jo häntä kohti sinkoavaa Grizzliesin puolustajalta karannutta kiekkoa.

Ohuella jäälläWhere stories live. Discover now