Tarina jääkiekkojoukkueesta, mutta ennen kaikkea tarina kahdesta pojasta.
Brooks Myers on Oakridge Ottersien kapteeni ja valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet valitaan seuraavana kesänä pelaamaan NHL:ään. Se on hänen ainoa mahdollisuutensa elätt...
Jackson Somerset ei odottanut poikaansa Lakevillen jäähallin ulkopuolella vaan ajoi kotiinsa puristaen rattia rystyset valkoisina ja nieleksi, jotta pettymys ei syöksyisi ulos. Elias nousi pelaajabussiin ahdistuneena ja masentuneena.
He kohtasivat toisensa pimeässä eteisessä. Jackson Somerset ei katsonutkaan poikaansa vaan kaatoi itselleen lasin konjakkia ja meni toimistoonsa. Elias söi kylmää noutoruokaa tyhjässä keittiössä. Hän ei avannut viestejä, jotka kilahtelivat hänen puhelimeensa loppumattomalla syötöllä. Hän tiesi mitä ne koskivat. Vastaus oli siinä hänen edessään.
Hän tuijotti NHL:n Twitter-tiliä ja sen uusinta päivitystä. Linkkiä analyysiin, jonka otsikko oli:
Hän halusi tuhota. Rikkoa tavaroita ja itsensä, mutta inhosi sitten itseään senkin vuoksi. Hän painoi sormet päänahkaansa ja raapi niin kauan, että kynsien alla oli verta.
Nyrkki oli niin tiukka, että sydän hakkasi rinnassa kuin häkkiin ahdettu panikoiva lintu. Eikä hän saanut henkeä. Rintakehä liikkui, keuhkot laajenivat ja supistuivat, mutta kireä, tukahduttava tunne ei poistunut. Ajatukset vilisivät päässä katkeamattomana nauhana, jota hän ei päässyt pakenemaan. Hän oli epäonnistunut. Kukaan ei ottaisi häntä enää ikinä tosissaan. Osasiko hän edes pelata? Oliko hän huijari?
Eliasta huimasi kun hän kompuroi portaat ylös ja huoneensa vaatekomeroon. Hän veti hyllyiltä holtittomasti vaatteita lattialle, kunnes löysi piilottamansa peltirasian. Kädet täristen hän avasi sen ja otti sieltä pussin, jonka pohjalla oli viimeiset kolme tablettia. Hän ei ollut ihan varma miksi oli säästänyt ne.
Hän seisoi vaatekomerossa purppurainen pilleri etusormen ja peukalon välissä. Hän saattoi seistä siinä minuutin tai kaksi tai tunteja. Elias ei ollut varma. Hän vain tuijotti ja ajatteli elämäänsä. Ja Brooksia. Ja taas elämäänsä. Hän oli lopen uupunut. Hänen tarvitsi vain nukkua. Jos hän saisi nukuttua, hän voisi paremmin. Sitten hän jaksaisi pelata. Ja sitten hän ei olisi enää tällainen sekasotku.
Se oli vain yksi pilleri. Se voisi pelastaa hänet.
Se oli vain yksi pilleri. Se voisi tuhota hänen koko elämänsä.
Hän voisi olla ajattelematta mitään yhden illan.
Elias heitti pillerin suuhunsa.
Välittömästi, kun pillerin karkea pinta osui kurkunpäähän, hän alkoi kakoa ja sylki sen takaisin käteensä.
Elias käveli tärisevin jaloin takaisin kylpyhuoneeseen ja kaatoi tabletit vessanpönttöön. Pyörre vei ne mukanaan ja silti, sydän jatkoi hakkaamistaan. Hän meni suihkuun ja istui kaakelilattialla niin kauan, että viimeiset kyyneleet huuhtoutuivat alas viemäristä.
Hänen piti olla parempi. Hänen oli onnistuttava. Mitä väliä millään tällä muuten olisi? Tällä kaikella oli vain yksi tarkoitus.
Hän meni takaisin sänkyyn ja makasi peiton alla turhautuneena itku kurkussa, kunnes aurinko nousi.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
