Ohuella jäällä

Luku Kaksikymmentäneljä

Alkanut lokakuu lankesi Aspenin ylle kuin venyttelevä jättiläinen. Hitaasti mutta vahvasti se kietoi suuret käsivartensa pikkukaupungin ympärille. Syksy oli hidas siirtymä kohti talvea. Viipyilevä kuolema kesästä kylmyyteen ja pimeyteen. 

Lokakuun alussa Somerseteista tehtiin numero Sports Illustrated-lehteen. PR-henkilöt ja lehden toimitus halusivat kuvata periamerikkalaisen ja sydäntälämmittävän tarinan pikkukaupungin kiekkosankarista ja isänsä jalanjäljillä seuraavasta huippulupauksesta. Sukupolven rajoja ylittävä unelma. Elias istui sohvalla kameroiden räiskyessä vanhempiensa välissä niin leveä hammashymy kasvoillaan, että leukaperät kramppasivat. Hän hymyili ja nauroi hersyvää naurua ja haaveili huumeista ja niiden tuomasta tunnottomuudesta.

Artikkeli ei olisi ollut mitään ilman paikkaa, jossa tarina oli saanut alkunsa. Oakridge Ottersien kotihallista. Eräänä iltapäivänä parhaat aikansa nähneessä jäähallissa oli säpinää. Kuvausryhmä ja tiimi työntekijöitä pörräsi Eliaksen ympärillä ja haastatteli edustusjoukkuelaisia, jotka pörräsivät ympäriinsä kuin sokerihumalaiset taaperoikäiset, jotka halusivat oman osansa huvista.

Brooks ja Elias seisoivat keskiympyrässä vierekkäin. Elias oli vaatinut sitä. Hän ei antaisi kasvojensa edustaa Otterseja ilman tätä. Ja koska hän tiesi, kuinka paljon Brooks inhoasi huomiota.

Pirtsakka vaaleatukkainen naismeikkaaja pureskeli purukumia ja töpötteli Brooksin naamalle puuteria puuterityynyllä. Brooks kiukkuili ja yritti paeta tämän kättä. Elias nosti vieressä tottuneesti leukaa taaksepäin ja virnisteli tyytyväisenä.

"Kyllä nyt poikia puunataan. Kohtahan te olette kauniimpia kuin puolet muijista täällä", Diego totesi luistellessaan ohi. Kenneth yritti flirttailla yhdelle nuorista meikkiartisteista, mutta tämä oli keskittynyt pyörittämään Eliaksen otsakiehkuraa täydelliselle paikalle. Vieressä Brooksin villiä mustaa tukkapehkoa suihkutettiin vedellä ja suortuvat aseteltiin kehystämään kalpeita kasvoja tavalla, joka raivostutti Eliasta syvästi, koska hän olisi vain halunnut tarttua niihin.

Brooks ja Elias olivat täysissä pelivarusteissa ja nojasivat mailoihinsa. Elias hymyili sädehtien tavalla, joka saisi naisten ja miesten sydämet sulamaan.

"Sinulla on jotain tuossa. Ai. Se on naamasi", Elias piikitteli.

"Tämä on vitun kiusallista."

"Rentoudu."

Salama räpsähti. Brooks siristi silmiä.

"Miten? Oloni on kuin meikatulla palkintoporsaalla."

"Kun kirjoitat nimen NHL-sopimuksen alle et muuta teekään kuin keikistele mainoskuvissa."

"Ei minun tarvitse tykätä siitä."

"Ei, mutta nyt näytät siltä, että joku olisi paskonut eteesi. Hymyile nyt vähän."

"Olet ärsyttävä."

"Siksi tykkäät minusta."

"Ei sinusta kukaan tykkää."

Brooks hymyili ja Eliaksen sydän jätti lyönnin välistä.

Kuvaukset kestivät monta tuntia pidempään, kuin niiden oli tarkoitus. Edustusjoukkuelaiset tekivät toimillaan kuvausryhmän työstä mahdollisimman hankalaa, mutta heillä ei ollut pitkään aikaan ollut niin hauskaa. Kiekkokausi rullasi hurjaa vauhtia, valmentaja Silva puristi mehut heidän nuorista kehoistaan ja lukion välikokeet olivat alkamassa pian. Pojille teki hyvää olla edes muutaman tunnin ajan vain sitä - nuoria poikia ilman mitään huolia tulevaisuudesta.

Lopulta koko Oakridge Otters-jääkiekkojoukkue levittäytyi jäälle. Andrew ja Kenneth makasivat maassa jalat levällään ja päitään kämmenellä tukien. Diego, Elias ja Brooks nostivat vastustelevan Silvan korkealle ilmaan. Salama räpsähti.