Tarina jääkiekkojoukkueesta, mutta ennen kaikkea tarina kahdesta pojasta.
Brooks Myers on Oakridge Ottersien kapteeni ja valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet valitaan seuraavana kesänä pelaamaan NHL:ään. Se on hänen ainoa mahdollisuutensa elätt...
Pelin jälkeen Elias palasi isoon, hiljaiseen taloon, joka ei tuntunut kodilta ja raportoi illallispöydässä isälleen numeroilla. Hän selosti tilanteista ja tuloksista kuin sotilasjohtajalle etenemisestä taistelukentällä. Jackson Somerset ei koskaan ollut katsomossa. Hänen ei tarvinnut - kuulihanhan tulokset. Hänellä ei käynyt pienessä mielessäkään, että pieni lapsi olisi voinut ilahtua nähdessään oman isänsä seisomassa katsomossa muiden isien keskellä. Sen Elias muisti lapsuudestaan. Ammottavan aukon.
Brooks meni rannalle. Hän istui roihuavan kokon lämmössä ja humaltui vodkasta ja kuumuudesta. Liekit korvensivat ihoa ja savussa oli hankala hengittää. Hän suuteli tyttöä, jonka nimeä tai kasvoja ei muistanut aamulla. Antoi tämän johdattaa hänet syvälle pimeään kuusimetsään ja painamaan tiukan, hohkavan vartalonsa omaansa vasten. Joi, kunnes hän ei muistanut edes omaa nimeään. Levoton tunne, joka oli kääriytynyt kuin nihkeä, kylmä käärme hänen vatsanpohjaansa.
Brooks ei ajatellut Eliasta tuijottamassa luistimiensa teriä, eikä Elias ajatellut areenaa valaisevaa hymyä Brooksin kasvoilla, kun hän teki maalin.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Torstai ilta-päivä.
Valmentaja Silva oli lisännyt harjoitusohjelmaan aikaisempia kausia enemmän voimaharjoittelua. Edustusjoukkue oli jäähallin nukkavierulla kuntosalilla tekemässä voimatreeniä alkulämmittelynä. Kuntosalin seiniin on pinttynyt raudan ja hien haju. Kaiuttimista soi äänekäs, lähes aggressiivinen rock-musiikki.
Heidän mielenkiintonsa oli kuitenkin treenaamisen sijaan Eliaksessa, joka oli vetänyt tangolla vaivattomasti jo niin monta leukaa, että pojat olivat seonneet laskuissa.
He olivat tasonsa parhaita urheilijoita. Kukaan edustusjoukkueessa ei ollut huonossa kunnossa, mutta hitto. Elias veti itsensä jälleen kerran ylös kuin olisi painoton. Hän oli kreikkalainen veistos; täynnä pitkiä, kiinteitä lihaksia.
Elias hyppäsi alas tangolta. Hän pyyhki hikeä kasvoiltaan paidan helmalla paljastaen samalla vatsansa. Mitä hittoa? Brooks seurasi hiestä kiiltäviä teräviä linjoja aina siihen saakka, että ne katosivat shortsien vyötärönauhan alle. Loput olivat mielikuvituksen varassa. Hänen kurkkunsa tuntui yhtäkkiä kuivalta.
"Maa kutsuu. Vähän apua."
Brooks hätkähti ja tajusi, että hänen oli pitänyt varmistaa Diegon penkkipunnerrusta. Hän mumisi anteeksipyynnön ja auttoi tangon alla kamppailevaa poikaa nostamaan sen ylös.
"Miten helvetissä olet noin tikissä?" Andrew kysyi.
"Minä treenaan."
"Miten minun on tarkoitus saada muijia, jos tämä-", Andrew viittoi aggressiivisesti kohti Eliaksen virheetöntä kehoa. "-on se mihin minua verrataan?"
"Olen pahoillani, että fysiikkani loukkaa sinua", Elias sanoi sarkastisesti ja asettui lattialle punnerrusasentoon.
