Ohuella jäällä

Kahdeksastoista luku

Andrew käveli hartiat lysyssä Brooksin perässä ruokapöytään ja paiskasi tarjottimen pöydälle. Diego, Kenneth ja Pavel olivat jo syömässä.

"Hanson kertoi minulle juuri. Se on virallista. Reputan matikan", Andrew sanoi ja lysähti istumaan tuolille. "Jos en saa nostettua arvosanaa, en saa pelata."

"Yllättyneet voi nostaa käden ylös. Ai kellään ei nouse käsi ylös? Jännä juttu."

"Sori äijä, mutta minulta ei heru sympatiaa. Milloin viimeksi teit kotitehtäviä?" Brooks kysyi.

Andrew urahti. "Olen niin huono, että niissä menee ikuisuus. Minulla on muutakin elämää."

"Ai niin kuin kivien neppailu?" Kenneth hörähti.

Elias saapui viimeisenä paikalle. Hän laski urheilukassin lattialle ja pudotti pöydälle tutun lounasrasian. Hän oli ainoa heistä, joka oikeasti noudatti ravintoterapeutin luomaa ateriasuunnitelmaa. Riisi, kana ja parsakaali vei elämäilon ihmisestä.

"Mitä missasin?"

"Andrew potkitaan pihalle edustusjoukkueesta jos hän ei saa korotettua matikan arvosanaa", Brooks sanoi ja katsoi Eliasta. Sanaton tervehdys. Heidän välinsä olivat olleet kummalliset. Brooksista tuntui siltä, että hän oli tunnustanut jotain mitä ei ollut valmis tunnustamaan ja Elias oli liian ahdistunut ylianalysoidessaan tilannetta.

"Sitten minun ei ainakaan tarvitsisi enää pelastaa sinua jäällä joka välissä", Diego sanoi.

"Minua ei voisi vähempää kiinnostaa laskea jotain algebraa. Joo okei, voin käyttää kaikki aikani ja opetella derivoimaan ja laskemaan jotain helvetin polynomifunktioita, mutta tulenko koskaan käyttämään sitä informaatiota missään? En todellakaan. Ei. Pavel. Ole hiljaa. En käytä sitä missään. Se on ihan ajanhukkaa."

"Okei. Ymmärrän mikä ongelma on", Elias nauroi.

"Pää kiinni. Olenko hullu? Väitättekö minulle, että tykkäätte matikasta?"

"Sillä ei olla väliä tykkäätkö siitä vai et, jos haluat pelata", Elias sanoi. "Hanki tukiopettaja. Koululla on varmasti joku ohjelma sellaista varten."

"Ja käytän kaiken vapaa-aikani hengailemalla jonkun matikkanörtin kanssa? Puolilta niistä olen jossain vaiheessa vetänyt kalsarit persvakoon."

"Tai sitten voit aina lopettaa edustusjoukkueessa. Olen varma, että he tykkäisivät sinusta nappulaliigassa."

Andrew huokaisi raskaasti ja tunki puolet tortillawrapista kerralla suuhunsa.

"Opeta sinä minua, Elias. Etkö sinä ole tyyliin kaikilla AP-kursseilla?" Andrew aneli suu täynnä ruokaa. Elias irvisti.

"En todellakaan. Kuolisin mieluummin."

"Voisit kysyä Grace Nguyeniä", Kenneth ehdotti virnistäen. Pojat nauroivat.

Andrew kääntyi ympäri tuolilla niin, että tuolinjalat raapivat lattiaa. Hänellä oli edelleen suu täynnä ruokaa. Grace Nguyen oli kolmannen vuoden opiskelija, joka oli fiksumpi, kuin koko edustusjoukkue yhdistettynä. Hän oli vuosiluokkansa priimus. Andrew vilkutti tummatukkaiselle tytölle, joka istui ruokalan toisella laidalla ystäviensä kanssa. Tyttö vain mulkaisi häntä pahasti.

"Tuo tyttö pelottaa minua. Hän on paha. Aistin sen. Tuo pimpsa syö miehiä."

"Vaginaa tai ei, hän voittaisi sinut tappelussa", Pavel sanoi ja pojat nauroivat.

Kun muut pojat alkoivat puhua sunnuntaina pelattavasta vierasottelusta, Andrew tuijotti tyttöä. Hänen ystävänsä näytti Andrew'lle keskisormea.

Jonkin ajan kuluttua kello soi lounastauon päättymisen merkiksi ja pojat hajaantuivat pöydästä. Elias raahautui toiselle puolelle koulurakennusta äidinkielen tunnille. Hän astui luokkaan viimeisellä hetkellä. Muutama tyttö eturivissä alkoivat kuiskutella kiivaasti yhdessä. Elias istui Felician viereen.