Tarina jääkiekkojoukkueesta, mutta ennen kaikkea tarina kahdesta pojasta.
Brooks Myers on Oakridge Ottersien kapteeni ja valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet valitaan seuraavana kesänä pelaamaan NHL:ään. Se on hänen ainoa mahdollisuutensa elätt...
Felicia oli herännyt aamulla tyhjästä sängystä ja rysähtänyt todellisuuteen hurjalla vauhdilla kuin joku olisi räpsäyttänyt valot päälle pilkkopimeässä huoneessa. Hänet ympäröivät tuoksut ja äänet, jotka eivät kuuluneet hänen omaan kotiinsa. Hän oli Brooksin sängyssä. Miksi hän oli Brooksin sängyssä? Krapula ja häpeä taistelivat pään sisällä ja Felicia vaikeroi tyynyä vasten.
Todellisuus oli valjennut myös vesisuihkun alla seisovalle Brooksille, joka suihkuseinään nojaten laskeutui intensiivisestä orgasmista. Dopamiini ja oksitosiini ja viimeisetkin promillet valuivat alas viemäristä ja häpeä ympäröi Brooksin kuin sakea sumuverho: imaisi sisäänsä niin lopullisesti, että sinne eksyi vääjäämättä. Brooksilla meni tunti päästä ulos kylpyhuoneesta siitä huolimatta, että Felicia ja Sam mankuivat oven takana kukin vuoroaan.
Felicia oli viettänyt ensimmäisen tunnin pää syvällä vessanpöntössä. He söivät kaikki kiusallisesti aamupalaa samassa ruokapöydässä. Brooks ja Felicia eivät katsoneet toisiaan kunnolla silmiin koko aikana, mutta Eleonora senkin edestä heitä molempia. Kun Felicia ja Brooks kurottivat samaa aikaa kohti voileipäveistä, he perääntyivät ja alkoi vaivaantunut "ota sinä", "eikun sinä"-taistelu. Brooks ei tiennyt kumpi jyskytti kovempaa, fyysinen- vai henkinen krapula.
Selvä-Brooks joskus todella vihasi känni-Brooksia.
Yhdestä asiasta he olivat samaa mieltä, mutta eivät vain koskaan sanoneet sitä toisilleen. Tämä olisi viimeinen kerta, tällaista ei tapahtuisi enää ikinä. Kun Felicia alkoi tehdä lähtöä, Brooks ei edes tarjoutunut saattamaan tätä kotiin. Poika seisoi oviaukossa ja seurasi koko matkan, kun Felicia käveli hiljaista katua poispäin. Felicia ei missään vaiheessa vilkaissut taakse.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Felicia oli yötä perjantaina", Brooks sanoi yhtäkkiä, kun keskustelu ruokapöydässä taukosi. Andrew lakkasi kierittelemästä vetistä tomaattipastaa haarukkansa ympärille ja Eliaksen kulmakarvat ja otsa rypistyivät. Muut edustusjoukkuelaiset eivät olleet vielä päässeet jonosta, joten Brooks näki tilaisuutensa tulleen.
"No nyt tämä on juonenkäänne, jota en odottanut", Andrew sanoi.
Jokin välähti Eliaksen kasvoilla, vain pienesti, vain hetken, mutta Brooks näki, kuinka lihakset jäykistyivät leukaperissä ja hän vaihtoi asentoa epämukavasti.
"Olimme molemmat ihan naamat."
"Saitko sinä?" Andrew kysyi.
Elias puhui, ennen kuin Brooks ehti vastata.
"Hän on edelleen sinun perääsi."
Brooks puristi suunsa tiukaksi viivaksi. Perjantain jälkeen tuskin oli, mutta Eliaksen ei tarvinnut tietää sitä. Aikaisemmin Felicia oli kääntynyt kannoillaan keskellä ruuhkaista käytävää paetakseen Brooksia.
"Hyväksikäytät häntä."
"En ole hyväksikäyttänyt ketään."
"Se, että annat Felician elätellä toivoa siitä, että voisit muuttua, ei siis ole mielestäsi hyväksikäyttämistä?"
