Oakwood Court

1. Luku

Tarina on fiktiivinen. Kaikki viittaukset paikkoihin ja ihmisiin ovat mielikuvituksen tuotetta, ja niiden mahdolliset vastineet tosielämässä sattumanvaraisia.
Kirjoitus saattaa sisältää asiavirheitä, yritin minimoida ne, mutta mikäli jokin häiritsee teitä suuresti, ilmoittakaa!
Muistakaa kommentoida ja äänestää!

- Mummo! Voin aivan hyvin lähteä Lontooseen Meganin kanssa! Tai jäädä yksin kotiin. Minä olen kuitenkin jo viisitoista, Vivien nurisi.
Pitkä, laiha, harmaatukkainen nainen vilkaisi häneen alta kulmien, nopeasti ja terävästi.
- Se on jo sovittu. Sinä menet Yorkshireen ja sillä selvä.

Vivien pyöräytti silmiään ja älähti turhautuneena. Kesästä ei ollut muodostumassa lähellekään sellainen, kuin nykyaikainen brittiteini olisi toivonut.

Hän halusi päästä pois Edinburghista, niin pitkälle he olivat samoilla linjoilla. Paras ystävä Megan oli lähdössä Lontooseen isosiskonsa ja tämän tuoreen aviomiehen kanssa, ja kutsunut Vivin mukaansa. Käytännössä matka olisi ollut unelmien täyttymys, vastanaineet keskittyisivät kuitenkin kuhertelemaan, eivätkä välittäisi, vaikka teinitytöt kiertelisivät pääkaupunkia kaksin.

He olivat tehneet jo matkaohjelmankin, hyvän tähden sentään! Ja mummo oli varannut matkan Amerikkaan, tarkennetuna Floridaan, entisen koulukaverinsa vieraaksi.

Sitten kaksi viikkoa ennen loman alkua postiluukusta oli kolahtanut kirje Etelä-Yorkshirestä, ja kaikki suunnitelmat olivat tulleet rymisten alas.

Miksi nyt?
Sukulaisista ei ollut kuulunut mitään vuosikausiin. He lähettivät kaksi kertaa vuodessa kortin, mutta siinä se.

Vivien suhtautui kyseessä olevaan perheeseen hieman varauksellisesti, sillä vaikka he periaatteessa olivat sukulaisia ja saman sukunimen alla, heitä ei yhdistänyt sen suuremmin verisiteet, kuin asema yhteiskunnassa.

Vivien oli Eaton, joka oli hänelle sukunimi muiden joukossa. Oli naurettavaa, millainen skandaali siitä oli aikoinaan syntynyt.

Charles Eaton, Vivienin isoisän isä, oli ollut aatelisarvoltaan markiisi, ja kunniallisesti naimisissa yhtä ylhäisen Viktorian kanssa. Heille oli siunaantunut vain yksi poika, Charles II.

Vanhoilla päivillään Charles I oli sekaantunut palvelustyttöön, ja tuloksena oli Vivienin isoisä, Edward. Vaikka lapsi oli syntynyt äpäränä ja täysin ilman oikeuksia, markiisi oli halunnut kunniallisesa miehenä antaa Edwardille oman nimensä.

Se oli ennenkuulumatonta. Ei äpärä, mutta sellaisen tunnustaminen ja nimensä suojiin ottaminen. Aatelisarvoa ei lapsi voinut saada, mutta isänsä tuen. Kerrotaan markiisitar Viktorian ottaneen skandaalin niin raskaasti, että suri itsensä hengiltä. Sen jälkeen oli Oakwood Courtiin laskeutunut synkkyys.

Palvelustyttö ja vauva, Edward Eaton oli lähetetty kaukaisten sukulaistensa luo Edinburghiin, lähes 190 mailin päähän. Charles II:n poika Andrew, nykyinen markiisi, tunsi jonkinlaista vastuuta isoisänsä toisen pojanpojan perheestä, ja hyveellisenä, nykyaikaisena miehenä yritti kompensoida edellisten sukupolvien epäoikeudenmukaisuutta.

Vivienin isä ja äiti olivat olleetkin ilmeisesti suhteellisen paljon tekemisissä markiisin ja tämän perheen kanssa. Andrew Eaton oli tarjoutunut jopa tukemaan heitä aineellisesti, mutta vanhempien ylpeys oli estänyt rahan vastaanottamisen.

Vivienin ollessa seitsenvuotias, hän joutui kokemaan murhenäytelmän, kun hänen vanhempansa olivat menehtyneet pienkoneen pudotessa taivaalta. Sen jälkeen pienen tytön huoltajaksi oli astunut Catherine Eaton, Edwardin leski.

Edward oli palvelustytön ja aatelismiehen poikana päätynyt jokseenkin työväenluokkaan, mutta hän ja hänen vaimonsa omasivat sivistyneet tavat ja kasvattivat poikansa samaan tyyliin. He eivät olleet yrittäneet havitella korkeaa asemaa tai sivu suun mennyttä aatelisarvoa, mutta käytöksestä huomasi heidän pitävän itseään aina hieman muita parempina.