Oakwood Court

15. Luku

Murhaaja katseli joukkoa, joka oli levittäytynyt ympäriinsä pieniksi ryhmiksi keskustelemaan tapahtuneesta. Hänen sydämensä tykytti tavallista kovempaa ja hän sätti itseään, että oli päätynyt niin hätäiseen ratkaisuun.

Kuullessaan markiisin sanovan butlerille nuo kohtalokkaat sanat, hän oli kuitenkin panikoinut. George oli arvoitus. Hän oli näkymätön, mutta joka paikassa. Murhaaja oli varsin selvillä, että mikäli hän oli tietämättään jättänyt jälkeensä todistajan, todennäköisyys oli hyvin suuri vanhan miehen kohdalla.

Hän tiesi, että häntä epäiltäisiin ennemmin tai myöhemmin, kuten vuorollaan kaikkia, mutta oli luottavainen, ettei ollut jättänyt todisteita - tai todistajia jälkeensä. Tällä kertaa.

Mokoma sormus. Kaikki oli lähtenyt siitä. Hän oli etsinyt sitä niin kauan, ja sitten joidenkin työmiesten oli tietenkin löydettävä se. Ja Mr Eaton, joka oli niin pakkomielteinen, oli kehittänyt siitä suuren haloon. Ja nyt oltiin tässä. Hän oli jo kaksinkertainen murhaaja.

Jospa he olisivat tienneet...

He eivät ymmärtäneet. Hän teki sen suojellakseen heitä! Jos he olisivat tienneet koko totuuden, he olisivat olleet kiitollisia!

Murhaaja tyynnytti vihansa ja otti muiden tavoin huolestuneen ilmeen kääntyessään vastaanottamaan poliisia.
Hän ei jäisi kiinni.
Heillä ei ollut todisteita. Hänellä ei ollut edes motiivia heidän silmissään.

Poliisi tutki ruumiin, otti rikospaikkakuvat ja lähetti sitten George paran pois kuolinsyytutkijalle. Syy oli luonnollisesti melko selkeä. Murhaväline lojui lattialla kaikkien nähtävillä.

Andrew sai asemaansa hyväksikäyttäen puhuttua itsensä ja Catherinen tarkkailemaan kuulusteluja. Vivien takasi naisen alibin ja markiisi itse oli soittamassa puheluita työhuoneessaan, ja puhekumppanit olivat vahvistaneet, ettei väliin jäänyt kuin yksittäisiä minuutteja poissa luurin äärestä. Hänellä ei olisi ollut aikaa mennä kirjastoon lyömään butleria hengiltä.

Ensiksi selvitettiin paikalla olijat, alibit ja alustavat motiivit.

Kotiapulainen kattoi pöytää, tarjoili ruokaa, täytti juomia ja lopulta siivosi jälkiä. Mutta hänen hetkellistä poissaoloaan tuskin olisi huomattu. Sitä paitsi useasta suusta mainittiin hänellä ja Georgella olleen sanaharkkaa harva se päivä. Yleensä ne johtuivat tytön kömpelyydestä tai ajattelemattomuudesta.

Kokki vakuutti olleensa koko ajan keittiössä ja vetäytyneensä sitten omaan huoneeseensa kolmanteen kerrokseen. Ei todistajia. Ei selkeää motiivia. Kumpikin olivat olleet talossa pitkään ja mahdollisesti pinnan alla kyti jotain, vaikka rempseä nainen kielsi kaiken heti kättelyssä.

Vivien ja Catherine vahvistivat olleensa koko ajan muiden seurassa, paitsi jääneensä ruokasaliin keskustelemaan muiden lähdettyä. Kotiapulainen todisti heidän olleen siellä kun hän kävi korjaamassa pöytää. Sitä paitsi heillä ei olisi ollut mitään syytä murhata vanhusta. He olivat ulkopuolisia.

Christopher ja Camilla olivat ruoan jälkeen menneet yhdessä yläkertaan, hajaantuneet huoneisiinsa, kuunnelleet musiikkia tai vastaavaa, vaihtaneet vaatteita ja tavanneet alakerrassa lähteäkseen pelaamaan tennistä. He eivät olleet ehtineet edes pihalle löydön tapahtuessa. Kaksoset eivät kuitenkaan voineet antaa toisilleen minuuttiaikataululla alibia. Ja heillä oli pitkä ja karikkoinen suhde vanhukseen. He jäivät listalle.

Markiisitar oli syömisen jälkeen lähtenyt kävelylle puutarhaan. Hän oli nähnyt kauempaa tilanhoitajan, Arthurin, muttei ollut varma oliko mies nähnyt häntä. Hän oli juuri palannut sisälle ja lähtenyt etsimään miestään, kun löysi tämän avaamassa kirjaston ovea ja tekemässä karmivaa löytöä.
Luonnollisesti sellainen alibi oli hieman hatara, mutta myöskään Ladylla ei vaikuttanut olleen hankaluuksia vanhuksen kanssa. Päin vastoin, hän kuvaili heidän tulleen varsin hyvin toimeen. Ja kuten hyvin tiedetään, myrkky on naisten ase. Paperipaino tämän naisellisen Ladyn kädessä olisi ollut ennennäkemättömän vulgaaria. Ajatuskin oli naurettava.