Oakwood Court

4. Luku

Vivien vietti illan puutarhassa, ja jatkoi samaa aamulla, huonosti nukutun yön jälkeen. Hän ei saanut unta ennen aamuyötä, ja heräsi jo kello kuuden aikaan käytävästä kuuluvaan huutokonserttiin.

Tyttö ei tiennyt osapuolia, eikä saanut selvää kuin parista sanasta, jolloin äänet kohosivat entisestään. Ne olivat "uudestaan" ja "lähettää pois". Kohta niiden jälkeen kuului etääntyviä juoksuaskelia. Sellaisinaan, ilman lauseyhteyttä, sanat eivät käyneet järkeen, ja naisen alku koitti unohtaa koko välikohtauksen.

Talo vaikutti jatkuvasti autiolta, vaikka siellä oli varmuudella vähintään kymmenen ihmistä, Viv mukaanluettuna. Kaikki olivat vetäytyneet omiin oloihinsa, ja olisi voinut luulla huoneiden olevan äänieristettyjä. Niin hiljaista siellä oli.

George oli ainoa, johon vieras törmäsi jatkuvasti. Hän oli kuin alati käytävillä vaelteleva haamu, joka mulkoili kohdatessa. Välillä Vivienistä tuntui, että vanha mies piti häntä silmällä ja seurasi tarkoituksella ympäriinsä.

Nuori päätti kulkea varsinaisesta puutarhasta tenniskentän suuntaan, ja samalla vilkaista mitä rakennuksia siellä oli.

Matka oli pidempi, kuin se näytti sisältä katsoen, ja hän oli hieman hengästynyt perille päästyään. Kivinen, pitkä ja matala rakennus saattoi olla peräisin jo alkuperäisen Oakwood Courtin ajalta.

Hän ymmärsi olevansa rakennuksen takapuolella, mutta jopa näkemättä sen enempää, tunnisti lannan hajun ja kuuli hajanaisia ääniä kavioiden kopsahdellessa lattiaan ja uljaiden eläinten hirnahdellessa toisilleen.

Kulkija kiersi jännittyneenä toiselle puolelle, ja samalla loikkasi näennäisesti historiassa kymmeniä vuosia taaksepäin. Tallin edessä oli suuri alue, joka oli päällystetty mukulakivillä. Sen takaa lähti tiet kahteen suuntaan. Toinen, leveä, vaikutti lähtevän päätielle, toinen taas oli kinttupolku, ja saattoi viedä vaikka laitumelle.

Pihan reunaan oli parkkeerattu vanha lava-auto. Hiippailija kuuli oven sulkeutuvan jossain tallin uumenissa ja vetäytyi nurkan taa pois näkyvistä. Samassa toinen ovi avautui, ja vanhempi mies astui ulos. Hän käveli vakain, verkkaisin askelin autolle päin, ja ajoi sitten pois pihasta.

Viv ei ottanut kiinni jäämisen riskiä, joten jätti tallin tutkimatta, mutta juoksi pihan poikki kinttupolulle, ja lähti kulkemaan sitä pitkin. Pienen matkan päässä tuli vastaan aita ja portti, ja kaukana niityllä laidunsi neljän hevosen muodostama lauma kookkaita hevosia.

Tyttö nojasi aitaan, ja jäi lumoutuneena tuijottamaan majesteettisia eläimiä. Ne näyttivät säyseiltä, löntystellen laiskasti ympäriinsä ruohotupsulta toiselle. Mutta katsoja tiesi niiden sisässä olevan palon ja voiman. Häntä poltteli päästä ratsastamaan, ja mieltä askarrutti, miten ottaisi asian puheeksi isäntäperheen kanssa.

Vaikka tallit eivät suoranaisesti olleet yhteydessä kartanoon, ne olivat lähellä ja rakennettu samaan tyyliin. Sitä paitsi lähin naapuri oli todennäköisesti kymmenien mailien päässä. Oli käytännössä varma, että rakennukset kuuluivat Oakwood Courtiin.

Laitumen ääressä ajantaju katosi, ja Vivien säikähti katsoessaan lopulta kelloa. Ruoka katettaisiin 10 minuutin kuluttua, ja häneltä kestäisi tuplaten se jo talolle pelaamiseen.

Saapuessaan ruokasaliin hän oli 15 minuuttia myöhässä, punakka ja hikinen. Lisäksi hän oli saanut pikantin lisäsäväyksen ominaistuoksuunsa astuttuaan melko tuoreeseen lantapaakkuun. Mutta mikäli hän olisi tehnyt täydellisen peseytymisen ja vaatteiden vaihdon, häneltä olisi jäänyt koko ruoka väliin.