Oakwood Court

24. Luku

Samuel Joslin verrytteli käsiään onnellisena, että oli päässyt eroon käsiraudoista. Joukko oli siirtynyt ankeasta kuulustelukopista valoisaan toimistohuoneeseen ja kaikki olivat saaneet eteensä virvokkeita.

Aivoriihi oli jatkunut jo toista tuntia. Poika kunnioitti hetki hetkeltä enemmän sukulaisiaan, näiden tarkkanäköisyyttä ja hoksottimia. Suunnitelmia oli laadittu, mutta tuntien Vanessan parhaiten Sam oli hylännyt ne yksi kerrallaan. Kaikki tiesivät, että heillä oli  korkeintaankin vain yksi yritys saada nainen olemaan varomaton.

- Meistä ei kukaan ole asemassa, että voisi noin vain huijata hänet todistamaan itseään vastaan, asettumatta hengenvaaraan. Hän on murhannut ainakin kaksi, ehkä kolme ihmistä, ja kahden kesken hänen kanssaan olo on vaarallista, nuorukainen totesi lopulta.

- Hän käytti hyväkseen sinun heikkoa kohtaasi, Mrs Eaton huomautti. - Voisimme tehdä saman..
- Mr Eaton, Vivien hihkaisi samaan hengenvetoon napsauttaen sormiaan. - Vanessalla ei ole muita heikkoja kohtia, hän ei taida välittää erityisesti edes Cathlinista, mutta rakastaa ja palvoo miestään suorastaan pakkomielteisesti.

Muiden silmät syttyivät. Niinpä tietenkin.
- Meidän on saatava markiisi puolellemme, komisario nyökkäsi.
- Sen taas ei pitäisi olla vaikeaa. Hän on järkevä ja ymmärtäväinen mies ja Vivien Joslin oli hänen elämänsä rakkaus.

Toivonkipinä heräsi ensimmäistä kertaa eloon Samin pidätyksen jälkeen. Laadittiin suunnitelmia. Tehtiin lupauksia, ja lopuksi jätettiin hyvästejä.

Eatonin naisten oli lähdettävä, mutta he lupasivat pysyä yhteydessä ja mikäli tulisi tarve, rientäisivät apuun, lomaa tai ei.

Sattuneesta syystä Vivienin ja Samuelin jäähyväiset olivat erittäin koskettavat. Tyttö oli jo toipunut uutisesta ja työskenteli kyetäkseen antamaan anteeksi edesmenneelle isälleen. Äitinsä tyttärenä hän tiesi itsekin, ettei se kestäisi kauaa.

Muiden käännettyä jo selkänsä Viv yllätti pojan syöksymällä halaamaan tätä ja kurottautui varpailleen antaakseen äänekkään, märän suukon tämän poskelle. Sam oli lievästi sanoen yllätetty ja punastui pahasti.

- Minulla on isoveli! Viv hihkaisi ja pyörähti ilosta balettimaisen ympyrän.
Poika raapi niskaansa ja vilkuili nolostuneena, olivatko muut nähneet kohtausta. Tietysti olivat. Isoäiti naurahti ja iski silmää pojanpojalleen.
- Pikkusiskot ovat melkoisia otuksia, hän totesi, eikä poikaparka voinut kuin olla samaa mieltä.

Vierailijoiden lähdettyä Samuel joutui palaamaan pidätysselliinsä pahoittelujen kera. Hän oli kuitenkin aivan liian hyvällä tuulella välittääkseen pikku epämukavuudesta.

Pari tuntia myöhemmin Oakwood Courtissa markiisi valmistautui lähtöön.
- Samuel kuljetetaan toisaalle odottamaan oikeudenkäyntiä, hän kertoi vaimolleen. - Koska hän on alaikäinen ja minä olen virallinen holhooja, minun pitää käydä allekirjoittamassa jotain siihen liittyviä dokumentteja, hän jatkoi.

Vanessa ei ollut hyvillään uutisesta, mutta hymyili ymmärtäväisesti ja lähetti miehensä matkaan. Levottomuus säilyi, ja sen myötä kasvoi vainoharhaisuus.

Poliisilaitoksella Mr Eaton ei ihmeekseen saanut eteensä kynää ja paperia, vaan vakavan komisario Warnerin, joka kehotti häntä asettumaan mukavasti ja kuuntelemaan avoimin mielin, mitä hänellä oli sanottavaa.

Hän selitti, minkä suunnan tutkimus oli saanut, ja hitaasti markiisin uteliaisuus vaihtui hämmästykseksi, tyrmistykseksi, sitten ymmärrykseksi josta poiki suuttumus.

Samuel Joslin kutsuttiin paikalle. Isäpuoli oli edelleen vihainen ja kyräili poikaa, joten tämä säikähti pahanpäiväisesti. Suuttumus ei kuitenkaan kohdistunut vankiin, vaan kieroon naiseen, joka oli onnistunut tuhoamaan markiisin elämän ja vielä kiemurtelemaan hänen talonsa emännäksi. Toki mies olisi toivonut, että poika olisi tullut tietoineen aiemmin esiin, mutta oppi varsin pian ymmärtämään, millaisessa asemassa tämä oli ollut.