Oakwood Court

8. Luku

Vivienin luomet tuntuivat raskailta ja olo pahoinvoivalta. Uni oli paennut tehokkaasti tuntikausiksi, ja aurinko oli osoittanut jo merkkejä nousemisesta kun hän vihdoin oli vaipunut levottomaan horrokseen.

Unessakin painajaiset seurasivat häntä. Päähenkilönä oli edesmennyt Vivien Eaton, ja unen näkijä oli vasta pikkulapsi.

Hän oli juoksevinaan pitkin kartanon hämärää käytävää ja astui kirjastoon. Lattialla makasi eloton nainen, jonka ohimolta valui vuolaasti verta ja ilme oli kauhusta vääristynyt. Viv hiipi lähemmäs ja samassa nainen kohottautui istumaan ja alkoi kiljumaan "you got it all wrong!"

Löytäjä pakeni käytävään, mutta nainen seurasi häntä valkoinen mekko verisenä liehuen ja kirkui samaa lausetta uudelleen ja uudelleen.

Uneksia heräsi valuen kylmää hikeä. Hän yritti karistaa näkyä päästään, mutta joka kerran sulkiessaan silmänsä, vaalea nainen ilmaantui.

Kello lähestyi jo puolta päivää Vivienin selvittäessä tiensä alakertaan. Talo vaikutti tyhjältä, mutta hän tiesi kuinka tehokkaasti se sai nielaistua suuren joukon ihmisiä uumeniinsa.

Vieras asteli keittiöön löytääkseen jotain syötävää ja juotavaa. Hän tuli ensimmäisenä kasvokkain Markiisittaren kanssa.

- Good morning, dear, nainen tervehti hymyillen ystävällisesti. - Nukuitko hyvin?
Vivien vastasi toivotukseen ja kohautti olkiaan.
- En saanut kovin helposti unta, hän tunnusti.

Vanessa katsoi häneen myötätuntoisesti.
- Sitä sattuu. Painaako mieltäsi jokin?
Tyttö naurahti. Miten hän olisi voinut kertoa illan tapahtumista tai painajaisista? Uhkailija tuskin olisi arvostanut lavertelua.

- Vain normaaleja juttuja, hän sivuutti. - Isoäidin kuulumiset ja sellaista.
Nainen nyökkäsi uskoen selityksen ja tarjosi tekemäänsä voileipää.

Naiset siirtyivät istumaan talon ulkopuolelle penkille nauttimaan auringonpaisteesta. Viv päätti luottaa ystävälliseen, äidilliseen naiseen. Hänen päänsä tulvi kysymyksiä, ja hän toivoi osaavansa astella ne tarpeeksi hienovaraisesti ja viattoman tuntuisiksi.

- Tapasin sattumalta Cathlinin eilen, hän kertoi tunnustelevalla sävyllä. - Menin katsomaan aidattua puutarhaa ja törmäsin häneen..
Markiisitar nyökkäsi hitaasti ja tuijotti eteenpäin. Kun hän ei vaikuttanut halukkaalta kommentoimaan, tyttö päätti esittää suoran kysymyksen.

- Häntä ei näy paljoa. Onko hänellä kaikki hyvin?
Nainen hymähti ja ravisti hieman päätään.
- Cat kärsii tietyistä psykologisista haasteista, hän kertoi piirrellen kengällään ympyröitä hiekkaan. - Lisäksi hän arastelee syntymämerkkiään.

Vanessa sai sen kuulostamaan lapsen omilta ongelmilta ja se vaikutti loogisemmalta kuin syytökset, joita niin Samuel kuin Chris syytivät pariskuntaa kohtaan.

- Sain käsityksen, että hän elää käytännössä eristettynä nannynsä kanssa, Viv totesi suoremmin.
- Se on kaikille parhaaksi, lapsen äiti vastasi astetta terävämmällä äänellä. - Hänellä epäillään autismia, hän kuitenkin paljasti pehmeämmin ja huokaisi syvään.

Oliko se reilu syy pitää lapsi poissa kaikkien seurasta? Vieraalla saattoi olla mielipiteensä, mutta viisaasti hän jätti aiheen.

- Satuin myös saamaan selville, että kaksosten äiti kuoli heidän ollessa pieniä, tyttö mainitsi vilkaisten naista. Tämä huokaisi jälleen ja veti suunsa viivaksi.
- Markiisi ja lapset ovat joutuneet kokemaan paljon, hän vain hymähti.

Vivien arveli, ettei Vanessakaan ollut järin vapaaehtoinen puhumaan menneistä. Sitä paitsi tyttö oli luvannut olla puuttumatta niihin, mutta uhkailijan ei tarvinnut tietää tästä keskustelusta. Ja hän ei aikonut mennä yksityiskohtiin. Niinpä hän päätti nostaa esiin vielä viimeisen asian.