Oakwood Court

3. Luku

Vivien astui ruokasaliin. Ilta-aurinko valaisi kauniisti tilaa neljästä rinnakkaisesta ikkunasta. Keskellä oli pitkä pöytä, johon mahtui helposti 20 ihmistä. Se oli peitetty valkoisella pöytäliinalla, ja vieras alkoi heti pelätä tekevänsä jotain kömpelöä ja sotkevansa sen.

Tyttö oli kasvatettu sivistyneesti, mutta tässä talossa, tai kartanossa, vaikutti olevan tavat peräisin viktoriaaniselta ajalta. Hän ei ollut vielä tavannut muita asukkaita, kuin markiisittaren, mutta tämä oli ainakin Lady, ja hieno sellainen. Etikettivirheisiin syyllistyminen olisi paheksuttavaa, silti ennemmin tai myöhemmin väistämätöntä.

George, the butler, ilmestyi kuin tyhjästä.
- Ms Eaton, hän nyökkäsi ilmeettömästi, peittäen hädin tuskin tuntemansa vastemielisyyden punatukkaista teiniä kohtaan. Vivien ei ymmärtänyt miten hän oli ansainnut sen. Ilmestymällä ovelle?

Ennen kuin sananvaihto jatkui, Mr ja Mrs Eaton marssivat ryhdikkäästi ruokasaliin.
- Vivien dear, oletkin jo täällä! Tässä on aviomieheni, Andrew. Andrew, tässä on Vivien.

Roteva, vaaleatukkainen, ajan ahavoittama mies katsoi totisena vierasta ja ojensi kätensä. Tulokas tarttui siihen ja hymyili arasti.
- How do you do, Mr Eaton.
- Pleasure to meet you, mies tokaisi yksinkertaisesti.

Seurasi pieni, kiusallinen, hiljainen hetki, jonka emäntä päätti lyömällä kädet yhteen.
- Istutaanpa. Muut tulevat varmasti aivan juuri.

Vieras katseli pöytää ja mietti, mihin hänen kuuluisi istua. Oliko heillä vakiopaikat?
- Tule tänne, Vanessa ehdotti, ja taputti tyhjää istuinta vieressään. Andrew istui isännän paikalla pöydän päässä, ja vaimo heti hänestä seuraavana.
Kiitollisena pulman ratkeamisesta tyttö otti paikkansa.

Lady Eaton oli juuri avaamassa suutaan sanoakseen jotain, kun ovelta kuului meteliä. Sisään työntyi kaksi nuorta, mies ja nainen. He olivat tummatukkaisia ja kapeakasvoisia, pitkiä ja hoikkia. Chris ja Camilla, vieras tajusi. Nuori nainen oli pitkä, mutta ulottui sittenkin vain veljensä olkapäähän. Chris oli vielä pidempi kuin isänsä, ja ilme oli tylsistynyt. Hän ei edes vilkuillut ympärilleen syöksyessään omalle paikalleen, ja veti tuolin kirskuen esiin.

- Christopher, hänen isänsä jyrähti samaan aikaan, kun äiti toisti saman sanan, mutta lempeämmin.
- Chris, Camilla, Vanessa alkoi uudelleen, - meillä on vieras.

Vasta nyt nuori mies kohotti katseensa, ja näki Vivienin.
- What's up? Hän nyökkäsi, osoittamatta sen enempää mielenkiintoa.
Vieras hymyili ujosti ja toivoi, ettei punastuisi.
- Hello, olen Camilla, paikalleen istahtanut nuori nainen sanoi ystävällisesti.

- Tässä on Vivien, Vanessa esitteli. Ääni oli hieman epäröivä jostain syystä.
- Vivien kuka? Camilla vaati tietää.
- Vivien Eaton. Mutta saa sanoa Viv, vieras esitteli.
Nimi herätti outoja reaktioita. Chrisin leuka kiristyi, ja pistävä tuijotus kohdistui yllättäen hänen isäänsä. Sisko taas vetäisi henkeä ja silmät laajenivat hetkeksi.

Vieras ihmetteli, miten kaikki paikalliset tuntuivat reagoivan niin voimakkaasti hänen nimeensä.
Markiisi pysyi rauhallisena poikansa katseen alla.
- Hän on Edwardin pojantytär, mies kertoi kuulijoille.
Nuoret nyökkäsivät yhtaikaa, ollen ilmeisen perillä sukuhistoriasta.

- Anteeksi, olen myöhässä, ovelta kuului, ja kalpea, hoikka poika astui sisään. Hän vaikutti levottomalta ja tukka oli sekaisin, kuin sitä olisi harottu toistuvasti.
- Vivien, tässä on Samuel Joslin, rouva puuttui puheeseen. - Sam, tässä on Vivien Eaton.