-Melina-
Heräsin innokkaana uuteen koulupäivään. Olen lukion toisella, eli viimeisellä. Rakastan kouluani ja opiskelua.
Otin työtuoliltani eilen valitsemani vaatteet, valkoiset pillifarkut, punaisen topin ja siihen päälle ohuen, valkoisen neuleen.
Seuraavaksi kiiruhdin alakertaan keittiöön syömään.
”Huomenta”, sanoin isoveljelleni Michaelille.
”Mm”, hän mumisi. Michael ei ollut mikään aamuvirkku.
”Me tullaan tänään teidän kouluun tutustumaan”, sanoin.
”Jaa.”
”Kuulutko sä siihen esittelytoimikuntaan?” kysyin.
”En.” Aina yhtä töykeä. Minä otin kaapista jogurtin ja laatikosta lusikan. Istuin veljeäni vastapäätä pöytään ja otin jonkin juorulehden käteeni, ja aloin selailla sitä.
-
Säpsähdin ajatuksistani todellisuuteen, kun Miken puhelin alkoi soida.
”Kerro”, hän vastasi.
”No kylläpä vastaat kivasti puhelimeen!” tuhahdin.
”Pää kiinni”, hän murjaisi. Minä muljautin silmiäni ja vein jogurttipurkin roskiin sekä lusikan tiskikoneeseen.
”No en todellakaan! Älä edes yritä!” Mike nauroi puhelimeen. Minä menin takaisin yläkertaan laittamaan hiukset ja meikkaamaan.
-
Kello oli puoli kahdeksan, joten lähdin alakertaan laittamaan jalkaani punaiset tennarit ja otin laukkuni olalle.
”Mä lähden nyt! Nähdään myöhemmin!” huikkasin veljelleni.
”Joo”, hän vastasi. Otin mukaani vielä mustan nahkatakkini ja sitten lähdin ovesta ulos ja kävelin bussipysäkille.
-
Bussi tuli ajallaan. Näytin bussikorttini ja sitten menin bussin takaosaan, jossa oli jo muutamia kavereitani.
”Hei Melina!” Emily, brunette tyttö, huikkasi perältä. Hymyillen menin istumaan tämän viereen, toiseksi viimeiseen penkkiriviin.
”Moi!” vastasin.
”Kiva, kun päästään pois koululta tänään!” Emily intoili.
”Meiltä jää välistä äidinkieli, matikka ja historia!” huokaisin.
”No ei maailma siihen kaadu. Ajattele niitä kaikki komeita yliopisto-kundeja!” Stephanie, kiharahiuksinen tyttö sanoi unelmoiden.
”Eikö teidän pitäisi miettiä enemmän koulutehtäviä kuin poikia! Oletteko te vieläkään palauttaneet sitä historian tehtävää?” kysyin.
”No mä palautan sen huomenna”, Emily sanoi.
”Se piti palauttaa viikko sitten!”
”Niin, ja sä palautit sen kuukausi sitten”, Stephanie nauroi.
”Melina, sä oot liikaa nenä kirjassa kiinni!” Miranda sanoi.
”Pakko, jos haluan päästä hyvään yliopistoon”, sanoin.
”No mihin sä haet?”
”Oxfordiin”, vastasin.
”Eihän sinne pääse kuin jotkin nerot!” Emily parkaisi.
”Melina on nero”, Miranda tokaisi.
”Mä haluan kunnon koulutuksen, eikä sitä saa poikia tiirailemalla”, sanoin.
-
Bussi kuljetti meidät lähelle lukiota, jossa sitten hyppäsimme pois kyydistä.
”Missä me kokoonnutaan?” Stephanie kysyi.
”Auditorion edessä”, vastasin.
”Ollanko me siellä koko päivä?” seuraamme liittynyt Jake kysyi turhautuneesti.
”Ollaan, valitettavasti”, huokaisin.
”No jaa, mielummin siellä kuin täällä. Brington on taas mun kimpussa”, Jake sanoi.
”Oletko sä taas jättänyt läksyt tekemättä?” kysyin toruvasti.
”No ei niitä ihmeellisiä tehtäviä voi ymmärtää!”
”Minä ainakin ymmärrän. Ymmärtäisit sinäkin jos haluaisit.”
”Mulla on muutakin elämää. Moi Jennifer”, Jake sanoi ohikulkevalle mallinukelle. Jennifer vain tuhahti ja meni ohi.
”Jake, et kai sä vieläkin haaveile tuon perään?” Miranda kysyi oikoessaan mustia lyhyitä hiuksiaan.
”Jennifer on kuuma!”
”Kylmä se on”, Emily tokaisi.
”Oppilaat! Bussi odottaa koulun takana! Kokoontukaa oman bussin luo luokkanne kanssa! Luokanvalvoja laskee paikalla olijat, ja sitten lähdetään!” opinto-ohjaajamme neiti Green huusi. Oppilaat alkoivat madella kohti busseja.
-
”Tuolla on B”, Miranda sanoi, ja osoitti sinistä bussia.
”Sinne siis”, sanoin.
”Odottakaa mua!” kuului jonkun huuto. Katsoimme taakse ja näimme Alexanderin juoksevan meitä kohti.
”Et kai meinannut myöhästyä?” kysyin nauraen.
”No en!”
”Niin, ethän sä koskaan”, Miranda nauroi.
Kiiparoimme bussiin ja valtasimme takapenkit. Opettajamme laski meidät pariin kertaan ja sitten pääsimme viimein lähtemään.
”Mitäköhän tästäkin tulee? Mitä kaikkea mä missaan...” huokaisin ja katselin koulua, josta erkanimme pikkuhiljaa kohti Lontoon yliopistoa.
आप पढ़ रहे हैं
You can change!
किशोर उपन्यासTämä on tarina tytöstä, jolle koulu on tärkeintä, sekä pojasta, jolle koulu on täysin hepreaa. Tyttö ei halua ihastua, saati sitten rakastua, mutta minkä ihminen tunteilleen voi, varsinkin, jos toinen osapuoli tekee kaikkensa saadakseen tytön sydäme...
