-Niall-
Heräsin aamulla äitin livertelevään ääneen.
”Niall! On aika nousta! Kello on jo seitsemän. Ethän tahdo myöhästyä koulusta?”
”Tahdotko suoran vastauksen?” mumisin tyynyyni.
”Hopi, hopi nyt! Sinähän kuulut siihen esittelytoimikuntaankin!”
”Mut pakotettiin siihen!”
”Siitä saat pisteitä!”
”Ei kiinnosta.”
”Menen laittamaan sinulle aamiaisen valmiiksi”, äiti sanoi iloisesti, välittämättä sanoistani. Huokaisten nousin peittoni alta ja puoli unessa puin jalkaani mustat farkut, valkoisen T-paidan ja vihreän hupparin.
-
Laahustin haukotellen alakertaan.
”Opettelisit menemään nukkumaan ajoissa”, äiti sanoi.
”Ai yhdeksältä, niinkuin eräät?”
”No tekisi sinullekin hyvää!”
”Ei kiinnosta”, tokaisin. ”Mä käyn tupakilla”, huokaisin.
”Niall, tiedät etten tykkää että poltat!”
”Aamu ei käynnisty muuten”, sanoin. Äitini tuhahti takanani, kun survoin jalkaani jotkin kengät ja menin takapihalle terassille. Otin savukkeen askistani ja sytytin sen palamaan.
”Mä kyl soitan Mikelle. Se saa liittyä siihen hemmetin esittelytoimikuntaan myös”, jupisin itsekseni ja otin puhelimen taskustani.
-
”Kerro”, vastattiin puhelimeen parin piippauksen jälkeen.
”Pää kiinni!” tämä huudahti.
”Hä?”
”Siskolle sanoin”, Mike nauroi.
”Tiedätkö mitä Mike? Sä niin liityt siihen pirun esittelytoimikuntaan!”
”No en todellakaan! Älä edes yritä!” Mike nauroi.
”No mutta oikeasti! Summer pakotti mut siihen! Mä en kestä!”
”Mistä ihmeestä lähtien sä oot sitä akkaa totellut?”
”Se uhkasi potkia mut koulusta”, vastasin hiljaa.
”Mitä? Miten niin?”
”Liikaa poissaoloja”, huokaisin.
”No niin on mullakin varmaan, mutta ei se mulle ole mitään sanonut”, Mike sanoi.
”No se vihaa mua muutenkin!”
”Mitä sä sille oot tehnyt? Vienyt sen neitsyyden vai?”
”No hyi! Mike, nyt meni jo vähän yli!” Mike nauroi puhelimen toisessa päässä.
”No okei, tuo oli jo aika raakaa. Kuinka vanha se on?”
”No ainakin kuusikymppinen! Hyi hitto! Mä oksennan!”
”No se oli vitsi. Toivottavasti.”
”Noniin, mä en jaksa sua ja sun ällöttäviä juttujasi! Nähdään koululla”, sanoin.
”Tehdään niin.”
Lopetimme puhelun ja minä värähtelin ajatuksestakin.
”Hyi hemmetti”, puuskaisin ja tumppasin savukkeeni.
-
Äiti oli kattanut aamiaisen minulle valmiiksi.
”Hyi, että sinun henkesi haisee pahalta. Mikset vain voi lopettaa?”
”Mikset sä voi lopettaa tuota valittamista?” tiuskaisin ja lappasin aamiaisen suuhuni.
-
Parkkeerasin mustan autoni koulun parkkipaikalle. Olin jälleen myöhässä, mutta mitä väliä.
Näin kaksi linja-autoa koulun pihassa. Olivat ne tutustujat näköjään jo ilmaantuneet.
”Ei. Kiinnosta. Yhtään”, sanoin itsekseni.
”Hei Niall”, liversi tuttu ääni takaani.
”Ai hei Rose”, sanoin. Rose oli lyhyet, kalpea tyttö, jolla oli kirkkaan punaiset hiukset.
”Näytät todella innostuneelta”, tyttö nauroi.
”Sitä mä todella olen.”
”No ei muakaan kiinnosta. Mä uhkasin eilen lopettaa koko koulun kesken, mutta sitten isä sanoi, että en saa autoa. Pakko siis jatkaa”, Rose huokaisi.
”Mä saisin potkut kotoa, jos lopettaisin. Äiti ei onneksi tiedä kuinka paljon varoituksia mulla on koulusta.”
”Eikö se ole saanut niitä kirjeitä?
”Ei, mä on ehtinyt ne aina napata”, virnstin.
”Pahis”, Rose nauroi.
”Kuuluthan sä siihen toimikuntaan?” kysyin.
”Kyllä vain.”
”Ihanaa! Edes joku järkevä.”
”Järkevästä en tiedä, mutta hyvää seuraa ainakin”, tyttö sanoi nauraen.
Kävelimme sisälle kouluun, ja menimme ruokalaan, jonne meidän oli tarkoitus kokoontua.
”Kas, Horan ja Smith päättivät myös liittyä joukkoomme”, rehtorimme rouva Summer sanoi äänellään, joka kuulosti kuin tulisi syvältä kurkusta.
”Vali, vali”, Rose tokaisi.
”Hyi, mulla menee kylmät väreet”, sanoin.
”Miksi?” Rose nauroi.
”Kerron myöhemmin. Mike taas keksi jotain todella ällöttävää.”
”Okei, ehkä on parempi, että jätät kertomatta kokonaan!”
-
Summer jakoi tutustujat ryhmiin ja sitten jokaiselle ryhmälle kaksi opiskelijaa esittelemään koulua.
”Horan ja Gilly, ottakaa ryhmä kolme”, Summer mongersi.
”Eih!” parkaisin. Rose nauroi.
”Pääset nörtin seuraan, onnea vain Horan”, tyttö virnuili.
”Pää kiinni”, murjaisin.
”Smith ja Styles, ottakaa ryhmä neljä”, Summer sanoi.
”Joo just! Pääset poikakaveris kanssa. Voi elämä!” valitin. Rose seurusteli Harry Stylesin kanssa. Harry oli yksi parhaista ystävistä, samoin kuin Mike ja Rose.
”Joillain on tuuria”, Harry, kiharahiuksinen ja vihreä silmäinen poika, virnisti.
”Haista huilu”, tuhahdin.
-
”Öh, mistä aloitetaan?” Isabella Gilly piipitti vierestäni. Isabella oli lyhyt ja laiha. Hän olisi mennyt helposti ekaluokkalaisesta. Tällä oli nenällään silmälasit, ja lyhyet, ruskeat hiukset ponnarilla päälaella.
”Ihan sama”, huokaisin.
”Käykö länsisiipi?”
”Joo, joo.”
”Kolmos ryhmä, aloitetaan länsisiivestä”, Isabella piipitti, mutta ei sitä kukaan noteerannut, sillä ei tuota piipitystä kuullut muut kuin minä.
”Kolmos ryhmä! Me aloitetaan länsisiivestä!” ilmoitin kovaan ääneen. Ryhmä hiljeni ja lähtivät seuraamaan meitä kuuliaisesti kohti oikeaa paikkaa.
YOU ARE READING
You can change!
Teen FictionTämä on tarina tytöstä, jolle koulu on tärkeintä, sekä pojasta, jolle koulu on täysin hepreaa. Tyttö ei halua ihastua, saati sitten rakastua, mutta minkä ihminen tunteilleen voi, varsinkin, jos toinen osapuoli tekee kaikkensa saadakseen tytön sydäme...
