You can change!

Luku 35.

-Niall-

Kesäloma lipui töiden parissa ja kavereiden kanssa hengailessa. Olimme virallisesti taas yhdessä Melinan kanssa. Olin vannonut varmaan sata kertaa, että en enää ikinä, siis ikinä, tee mitään ennen kuin mietin kaksi, tai mielellään jopa kolme tai neljä, kertaa. Nautimme jokaisesta hetkestä, jonka saimme olla yhdessä. Emme ajatelleet tulevaa syksyä. Keskityimme vain toisiimme.

Kunnes sen aika tuli.

”Viikko kesälomaa”, Harry huokaisi, makoillessaan sängyllään Rosen kanssa. Olimme kokoontuneet hänen luokseen, koska ulkona, tyypilliseen englantilaiseen tapaan, satoi kuin saavista kaatamalla.

”Miten kesä meni niin nopeasti?” Zayn hämmästeli ja rutisti tyttöystäväänsä lujasti itseään vasten, istuessaan vasten sänkyä, Perrie edessään.

”Ensimmäiset viikot meni riidellessä”, tuhahdin.

”Ja loppuloma pää pilvissä”, Liam virnisti.

”Ja mä... Mä lähden lauantaina”, Melina sanoi. Kohdistin katseeni tyttöön, joka makasi lattialla, pääjalkojeni päällä.

”Älä muistuta siitä!” Danielle kirkaisi. ”En halua ajatella sitä.”

”Jäätävä totuus, Dani”, Melina huokaisi.

”Miten sä pärjäät siellä ilman meitä?” Rose kysyi nauraen.

”Sitä olen itsekin miettinyt. Teitä ja teidän sekoiluja”, Melina nauroi.

”Äläkä huoli, Mel. Me pidetään huoli, ettei Niall tee mitään holtitonta”, Louis lupasi.

”Todellakin pidetään!” Bethany nauroi.

”Niall keskittyy kouluun täyspäiväisesti”, Harry virnisti.

”Todella”, naurahdin. ”Säkin voisit, Styles.”

”Ei huvita.”

”No ei huvita ketään muutakaan!” Zayn ilmoitti.

”Ei enää koulua, ei enää koulua, ei enää koulua”, Louis lauloi huoneen toisesta päästä ylpeä virne kasvoillaan.

”Pää kiinni, Tommo!” Harry huudahti ja heitti poikaa tyynyllä suoraan kasvoihin.

Hiljaisuus vallitsi huoneessa. Kukin mietti omia juttujaan. Minä silitin Melinan hiuksia, jotka hän oli myös kesäloman aikana värjännyt tyvestä ruskeaksi ja latvat olivat täysin blondit.

Olimmeko tehneet mitää järkevää koko lomana, ellei kesätöitä laskettaisi? No minä ja Melina olimme käyneet Irlannissa veljeni Gregin, hänen vaimonsa Denisen, sekä pienen poikansa Theon luona. Muuten viikonloput olivat menneet lähinnä kotona tai kaupungilla istuessa. Totta kai joskus oli jotain juhlia, mutta niihinkään emme aina jaksaneet raahautua. Koti-illat veivät voiton.

Louis ja Bethany olivat päässeet töihin teatteriin, koska hoitivat kesätyönsä niin hyvin. Kadehdin heitä. Saivat tehdä unelmatyötään kesätyöksi ja sitten saivat vakipestit samasta paikasta. Joskus itsekin saan tehdä sitä mistä pidän, eli suunnitella ja rakentaa. Melina oli suunnitellut millaisen talon haluaa meille, jos suhteemme siis kestää sen, että asumme eri kaupungeissa. Toivon sitä. En halua ketään muuta.

Joskus muistelimme ensitapaamistamme yliopistolla. Se oli aika viileää. Melina oli kirjojen orja, ja minä lintsari. Mutta toisaalta, ilman niitä piirteitä, emme ehkä olisi tavanneet koskaan. Jos en olisi lintsannut, en olisi joutunut esittelemään koulua. Jos Melina ei olisi ollut niin suorasanainen, emme olisi koskaan edes jutelleet. Ehkä kaikella sitten onkin tarkoituksensa.