You can change!

Luku 15.

-Melina-

”Mun täytyy mennä tekemään läksyt ja syömään”, sanoin Niallille, kun äitin laittoi minulle viestin.

”Mä voin viedä sut sinne bussipysäkille”, Niall tarjoutui.

”Ei sun tarvitse! Pääsen bussillakin”, sanoin.

”Mutta mä haluan”, hän sanoi ja ja veti minut itseensä kiinni hymyillen. Kiersin käteni tämän ympärille ja hymyilin.

”No jos välttämättä haluat”, sanoin.

”Hyvä”, Niall hymyili ja antoi minulle pienen suukon huulille.

-

Niall pysäytti tutulle bussipysäkille.

”Tekstaillaan”, sanoin hymyillen.

”Voit olla varma”, Niall naurahti. Minä annoin pojalle ujon suukon ja sitten nousin auton kyydistä ja lähdin kävelemään kotia kohti.

-

”Melina! Minulla olisi sinulle vähän asiaa”, äiti sanoi.

”Ai. Mitä nyt?” kysyin riisuessani takkini naulakkoon.

”Me olemme isäsi kanssa suunnitelleet pientä lomareissua ensi viikonlopuksi”, äiti aloitti.

”Okei. Minne olette menossa?”

”Melina, me ajateltiin, että haluat varmaan mukaan. Et ole pitkään aikaa päässyt minnekään.”

”Aijaa...”

”Mentäisiin viikonlopuksi Liverpooliin kylpylään.”

”No, kai se sitten käy. Tuleeko Mike?” kysyin.

”Ei. Hän sanoi heti, että jää kotiin”, äiti nauroi.

”No niinpä tietysti” tuhahdin. ”Mä menen tekemään läksyt”, sanoin.

”Joo. Ruoka on valmis pian”, äiti sanoi.

”Luulin sen jo olevan valmista”, naurahdin.

”Ei ole”, äiti nauroi. Minä otin laukkuni olalle ja kiiparoin omaan huoneeseeni yläkertaan.

-

Sain tehtyä vain osan matematiikan tehtävistä, kun äiti käski jo syömään.

”Mike, sinä jäät sitten yksin kotiin”, isä sanoi.

”Tuleeko Melina mukaan?” Mike kysyi.

”Tulee. Olisit sinäkin voinut tulla. Olisi ollut kiva viettää aikaa perheenä”, äiti sanoi.

”Ei mua huvita minnekään kylpylään tulla.”

”Eipä tuon ikäinen tietenkään enää perheen kanssa minnekään lähde”, isä nauroi. Minä tunsin puhelimen värisevän taskussani. Se oli ilmeisesti jäänyt äänettömälle. Otin puhelimen esiin ja avasin siihen tulleen tekstiviestin.

”Onko sulla suunnitelmia viikonlopuksi? Yhdellä kaverilla olisi tuparit lauantaina. :)” Viesti oli Niallilta. Huokaisten näpytin vastauksen.

”Äh, lupauduin jo äidin ja isän kanssa koko viikonlopuksi Liverpooliin. :(” Ei mennyt kauaa, kun sain vastauksen:

”No höh! :( Nähdäänkö huomenna?”

”Ai niin, me menemme huomenna Alicen luo käymään. Tuletteko mukaan?” äiti kysyi meiltä. Alice oli äidin sisko, joka asui naapuripaikkakunnalla.

”Mä voin tullakin. Näen samalla Tonyn!” Mike lupautui. Tämän tuli kuin tilauksesta!

”Mä en tule. Mun täytyy lukea kemian kokeeseen”, sanoin.

”No hyvä on. Joku toinen kerta sitten”, äiti sanoi pahoittelevaan sävyyn. Nyökkäsin ja aloin näpyttää taas vastausta Niallille:

”Meillä on huomenna talo tyhjä. Tule tänne kun ehdit. Minä pääsen koulusta kahdelta.”

”Mä pääsen kolmelta. Tuun sitten suoraa?”

”Käy!”

Söin ruokani ja sitten menin takaisi läksyjen kimppuun.

”Miten mä oon joskus tehnyt näitä melkein toistenkin puolesta?” tuhahdin kun sain viimein matematiikan läksyt valmiiksi ja siirryin biologiaan.

-

Läksyjen tekoni keskeytyi, kun puhelimeeni tuli jälleen tekstiviesti.

”I miss U :(” Se oli Niallilta, joka sai hymyn kasvamaan huulilleni.

”I miss you too! :(” Miten ennen en edes ajatellut poikia? En ymmärrä tyttöä, joka olin kuukausi sitten! Luin ihan oikeasti pääsykoe kirjoja! Naurahdin ajatuksilleni.

”Noniin, keskity läksyihin Melina!” käskin itseäni.