Luku 28.

1.2K 63 0
                                    

-Niall-

Aamulla säpsähdin hereille kamalasta painajaisesta. Tuskan hiki valui otsallani. Olin aikeissa nousta istumaan, mutta sitten vasta tajusin, että en ollut yksin.

Puoliksi päälläni makasi tyttö, joka ei kyllä ollut Melina, ellei tämä yhtäkkisesti ollut värjännyt hiuksiaan.

Mieleeni palaili pieniä pätkiä eiliseltä. Mutta tätä en muistanut lainkaan.

Tyttö liikehti ja taisi herätä. Hän valui pois päältäni ja räpytteli silmiään.

”Huomenta”, tyttö sanoi haukotellen.

”Huomenta”, sanoin hiljaa. ”Tee palvelus, ja sano, että mitään ei tapahtunut”, sanoin.

”Mitä?”

”Sano nyt vain!”

”Mä en nyt kyllä ymmärrä.”

”Muistatko sä jotakin eilisestä?”

”Muistan melkeinpä kaiken.”

”Voi ei, sano nyt, että mä en maannut sun kanssa!” sanoin ja peitin kasvot käsilläni.

”Sori. Joudut pettymään pahasti”, tyttö sanoi.

”Ei hemmetin hemmetti!”

”Mikä hätänä?” tyttö kysyi ja kääri peittoa ympärilleen.

”Mä oon niin haudassa!”

”Voisitko sä kertoa mikä on vialla?”

”Mä seurustelen!” huudahdin. Tyttö tuijotti minuun sanomatta sanaakaan.

”Mä on pahoillani... Mä en tiennyt.”

”Ei se oo sun vika. Itse aiheutettua”, huokaisin.

”Mä en edes ymmärtänyt kysyä... Oletin vain, kun olit yksin ja...”

”Antaa olla. Mä oon jo hoitanut itseni sinkuksi. Melina tappaa mut!”

”Jos yhtään lohduttaa, se Melina on kyllä onnekas tyttö.”

”Tuskin se tässä tilanteessa paljon painaa.”

-

Puimme vaatteet päällemme ja minä tein lähtöä.

”Niall, mä oon hirveän pahoillani. Musta tuntuu melkein yhtä pahalta kuin susta.”

”Paitsi, että sä et pettänyt ketään!” huudahdin.

”Niin...”

”Äh, mitä mä sulle tiuskin. Ei tää ole sun vika.”

”Niall?” sanoi tuttu ääni. Käännähdin ympäri ja näin Harryn ja Rosen.

”Mitä sä täällä teet?” Rose kysyi.

”Mä... Mä...” En tiennyt mitä sanoa. ”Mun täytyy mennä”, sanoin ja lähdin ulos.

”Niall! Niall James Horan odotat nyt!” Rose huusi perääni.

”Mä en halua puhua nyt!”

”Senkus olet sitten hiljaa!”

”Rose, anna mun olla nyt!”

”Pidätkö sä meitä ihan tyhminä? Luuletko, että mä en arvannut mitä sä siellä teit? Miten sä saatoit? Sä petit sun tyttöystävää!”

”Mä en muista siitä mitään!”

”Ei paljoa hetkauta! Sä teit sen silti!” Rose kiljui.

You can change!Where stories live. Discover now