You can change!

Luku 32.

-Melina-

Saavuimme rannalle juuri ajoissa. Harry huomasi meidät ja alkoi keräillä tavaroitaan.

”Täytyy mennä töihin. Nähdään töiden jälkeen”, Niall sanoi minulle. Nyökkäsin pienesti ja menin sisälle kioskiin.

”Onko Niall sun poikaystävä?” Lola kysyi, heilauttaen brunetet, tikkusuorat hiuksensa olan yli ja kohdisti vihreät silmänsä minuun hymyillen.

”Ei. Tai siis... Me seurusteltiin, mutta tuli vähän mutkia matkaan”, kangertelin.

”Äh, sori kun näin utelen”, Lola nauroi. Lola oli rento ja huoleton tyttö. Pari vuotta minua vanhempi, eli Niallin ikäinen.

”Ei se mitään.”

”Miten meni?” Harryn ääni kysyi. Hän nojasi kioskin tiskiin leveä virne kasvoillaan.

”Mikä?” kysyin.

”No synnytys. Teidän treffit tietysti!” hän nauroi. Lola purskahti nauruun.

”No ihan hyvin, kai? Eikä ne olleet mitkään treffit!”

”Niin varmaan!”

”No, ootko itse jo väleissä Niallin kanssa?” kysyin. Harry puhalsi otsahiukset silmiltään ja nyökkäsi.

”Joo, juteltiin aamulla. Mutta nyt täytyy kiitää!” hän huudahti katsottuaan vedenkestävää, mustaa kelloaan.

”Älä anna Rosen odottaa”, virnistin Harryn perään, kun tämä lähti juoksemaan pois rannalta, repien paitaa samalla ylleen.

”En!” hän huudahti vielä.

”Pimeä tapaus”, puuskahdin Lolan kikattaessa. Katsahdin tyttöön oudoksuen.

”Sori Lola, Harry on varattu”, huomautin.

”Tiedän”, hän nauroi, kuin ei ymmärtäisi mistä puhun.

”Älä sitten kikata niin kuin 13-vuotias!” nauroin.

”Melina, sä olet kyllä outo. Sä olet päästämässä Niallin käsistäsi”, Lola sanoi, ja hörppäsi vesipullostaan.

”Itsepä töppäsi”, sanoin.

”Mitä se teki?”

”En halua puhua siitä, okei?”

”Joo. Ei se mulle kuulu. Melina! Katso mikä komistus!” Lola huudahti, ja osoitti rannalla kävelevää poikaa jolla oli treenattu ja ruskettunut vartalo. Hän vaihtoi puheenaihetta yhtä usein kuin räpäytti silmiään.

”Pian sen perään juoksee joku bikini-barbie”, sanoin.

”Niin komea!” Lola unelmoi.

”Et sä edes näe sen kasvoja!”

”Mitä väliä? Hyvä kroppa!”

”Keskity työhösi, tyttö!” nauroin ja läiskäihin Lolaa luudulla naamaan.

”Hei! Tuon sä maksat!” hän kiljui ja heitti minua keltaisella pesusienellä. Siitä alkoi sota, jonka seurauksena jouduimme pian luututa vettä kioskin lattialta.

-

Työt loppuivat neljältä kun kioskille tulivat Alice ja Mandy hoitamaan iltavuoron.

”Hei Melina”, sanoi iloinen ääni tiskiltä. Katsahdin puhujan suuntaan, ja näin Rosen, Louisin ja Bethanyn.

”Ai hei!” hymyilin.

”Onko Harry vielä tuolla?” Rose kysyi, nostaen kätensä lipaksi otsalleen, punaisten Ray-Baniensa yläpuolelle.