You can change!

Luku 34.

-Niall-

Erkanimme suudelmasta molemmat hymyillen. Melina nosti jalkansa syliini ja kietoi kätensä vartaloni ympärille. Minä tiukensin otettani myös tytöstä ja painoin leukani hänen päälaelleen.

”En mä halua! Sä oot niin tylsä!” kuului jonkun kikattava ääni. Tunnistin äänen Roseksi.

”Sori häiriö”, Harry nauroi ja kuljetti kikattavaa tyttöystäväänsä ulos.

”Ootko sä okei, Rose?” Melina kysyi ystävältään.

”Melina! Voi, Melina! Älä anna Harryn viedä mua kotiin! Ilta on vasta nuori!”

”Ehkä sä nyt kuitenkin menet”, nauroin.

”Mä en puhunut sulle, Ni! Miksi... Melina! Missä Jason on?” Rose hämmästeli.

”En mä tiedä. Sisällä varmaan”, Melina vastasi.

”Miksi sä sen hylkäsit? Miksi sä oot Niallin kanssa?”

”Rose, ala tulla”, Harry nauroi.

”Selitän joskus”, Melina nauroi ja painautui, jos se siis oli edes mahdollista, enemmän minuun.

”Selitätkin!”

”Joo, joo.”

”Heippa, Ro”, nauroin. Harry sai raahattua tyttöystävänsä mukaansa. Huomasin, että auto ajoi pihaan, johon he nousivat.

”Paljonko te olette juoneet?” kysyin nauraen.

”Mä ja Rose... Me juotiin... Riittävästi tälle illalle”, Melina kertoi.

”Huomaan sen.”

”Mä rakastan sua, Niall”, Melina sanoi.

”Niin mäkin sua. Enemmän kuin mitään”, hymyilin ja annoin hänen otsalleen pusun.

Istuimme ulkona pitkään. Hetkemme keskeytyi, kun puhelimeni alkoi soida taskussani. Melina nousi kyljestäni istumaan kunnolla, ja minä otin puhelimen esiin. Liam soittaa.

”Kerro”, vastasin.

”Missä sä olet? Et kai lähtenyt kotiin?” Liam kysyi.

”En. Mä olen ulkona Melinan kanssa”, kerroin ja hymy nousi huulilleni. Liam oli hetken ihan hiljaa, kunnes sanoi:

”Keskeytinkö jotain?” Repesin nauruun.

”Et.” Sitten alkoi kuulua pelkkää tuuttausta. Kummastuneen katsoin puhelimen näyttöön. Liam oli katkaissut puhelun.

”Kuka se oli?” Melina kysyi.

”Liam. Se löi luurin korvaan”, sanoin.

”No mitä sitä nyt puhelimessa puhua, kun ollaan samassa paikassa?” Liamin naurava ääni kuului. Liam ja Danielle kävelivät meidän luo hymyillen ja istuivat penkille.

”Nyt mäkin ymmärrän, miksi sä halusit tuon paidan”, Danielle nauroi. Melina nauroi myös ja painautui minua vasten. Hänen kätensä olivat ihan jäässä.

”Nicole on tulossa hakemaan meitä. Pääsette kyydillä, jos haluatte”, Liam sanoi.

”Kuulostaa hyvältä”, hymyilin. ”Vai halutko vielä jäädä?” kysyin Melinalta. Hän pudisti päätään ja haukotteli.

”Ai, mutta hitto. Mun piti mennä Rosen luo yöksi. Tai niin sanoin äidille”, Melina sanoi.

”Epäilen, että Rose ei ole kotona yötä”, Danielle nauroi.