You can change!

Luku 21.

-Niall-

”Olisi varmaan pitänyt ottaa suojavarustus, mutta en sitten aiemmin tajunnut”, nauroin puhelimeen. Olin juuri ajanut koulun parkkiin ja puhuin samalla Melinan kanssa puhelimessa.

”Älä anna Miken pelotella. Se on kuitenkin sua nuorempi!”

”No joo, mutta se on myös mun ystävä, jonka huonolla tuurilla menetän.”

”Niall, ei Mike halua sua menettää tällaisen asian takia”, Melina sanoi. Otin reppuni apukuskin penkiltä ja nousin autosta, lukiten sitten ovet ja heitin repun selkään.

”Niin. Ei kai se nyt siitä voi niin verisesti suuttua!”

”Lapsellinen se olisi. Mutta ei se toki ole mulle puhunut sen jälkeen sanaakaan.”

”Ihan kuin se normaalisti sulle kertoisi päivästään”, nauroin.

”No joo, mutta silti”, Melina naurahti. Minä kävelin tuttuun tapaan tupakkipaikalle. Siellä näinkin Miken, Harryn ja Rosen sekä Liamin. Mike huomasi minut.

”Öm, Mel. Täytyy lopettaa.”

”Okei. Soitellaan myöhemmin.”

”Joo, moikka.”

”Moi!” Katkaisin puhelun ja sujautin puhelimen taskuun. Kävelin hieman vaivautuneena muiden luo.

”Huomenta”, sanoin varovasti. Mike tuhahti, tumppasi savukkeensa ja lähti sisälle, sanomatta sanaakaan.

”Mikä Mikea vaivaa?” Rose kysyi.

”Se... Se sai tietää musta ja Melinasta”, kerroin.

”Kerroitko sä sille?” Liam kysyi.

”En. Se yllätti meidät ostarilta”, huokaisin ja otin tupakin suuhuni ja sytytin sen.

”Oho... Se taitaa olla aika vihainen”, Rose sanoi. Nyökkäsin.

”Sitä se todella on.”

”Kyllä se leppyy”, Harry sanoi.

”Toivotaan”, huokaisin.

-

Ensimmäisellä tunnilla oli maantietoa. Minä olin siellä yleensä Miken pari, mutta huomasin tämän vaihtaneen toiseen pöytään. Hänen paikallaan istui Thomas.

”Onko teillä riitaa Miken kanssa?” Thomas kysyi.

”Jotain sinne päin”, huokaisin.

-

Ruokatunnilla yritin puhua Miken kanssa.

”Mike. Meidän pitää puhua!” sanoin.

”Mulla ei ole sulle mitään asiaa. Enkä mä jaksa kuunnella mitää selityksiä. Siis sä todella olet mun siskon kanssa! Tuo on aiva järjetöntä!”

”Mike, sä et ymmärrä.”

”En, en todellakaan ymmärrä! Kauanko tuo teidän salasuhde on jo jatkunut? Tai älä kerro. Mä en halua edes tietää!” Mike kihisi raivosta ja sitten lähti.

-

Sama linja jatkui monia päiviä. Mike vaihtoi jokaisessa luokassa paikkaa, jossa istui minun vieressäni.

”Mike! Mä haluan nyt puhua sun kanssa”, sanoin.

”Mä en sun. Jätä mut jo rauhaan!”

”Et sä voi olla noin lapsellinen! Se on sun sisko! En mä sulta ole tyttöystävää vienyt! Sitten mä vielä ymmärtäisinkin!”