Luku 13.

1.6K 75 1
                                    

 -Niall-

”Tiedätkö mitä, Mel?” sanoin.

”No kerro”, Melina naurahti.

”Koska me ei voida siis liikkua Lontoon keskustassa kahden, ilman että mä saan sun veljeltä turpaan, me lähdetään Chertseyn kaupunkiin”, sanoin.

”Mitäs hittoa me siellä tehdään?”

”Älä kiroa lapsi!”

”Lapsi! Mikä lapsi mä sulle olen?” Melina nauroi.

”Sä olet alaikäinen.”

”Jolle tyrkytit perjantaina viinaa.”

”Hei! En mä sitä sun kurkusta alas kaatanut!”

”No joo, joo. Aikuinen. Niin, mitä me siellä tehdään?”

”Mennään Thorpe Parkiin”, kerroin.

”Mikä se on?”

”Huvipuisto! Millä aikakaudella sä elät?”

”Ei, kun niin onkin”, Melina nauroi.

”Sä niin tarvitset koulutusta. Sä et tiedä mitään”, sanoin nauraen.

”Ai en tiedä mitään! Mä tiedän paljon enemmän asioita kuin...” keskeytin tytön painamalla huuleni tämän vastaaville.

”Sovitaan niin”, naurahdin. Melina vain naurahti.

”Mutta meidän täytyy ensin käydä mun luona.”

”Miksi muka?”

”Miksi muka. Ei mulla koko omaisuutta ole täällä!”

”Etkä sä tarvitse koko omaisuutta sinne. Kunhan itsesi raahaat.”

”Ei se kuitenkaan ilmaista ole”, Melina sanoi.

”Ihan tosi? Ootko tosissasi?” sanoin esittäen hämmästynyttä. Melina mulkaisi minuun kuin johonkin idioottiin.

”Ihan tosi Niall.”

”Noniin, tule jo”, nauroin ja revin tytön mukaani.

”Mutta mitä jos Mike näkee meidät, kun me...”

”Ei me mennä teille.”

”Pakko meidän...”

”Ei ole. Leikitään, että nämä on treffit ja koska mä pyysin sut mukaan niin mä maksan”, sanoin.

”Ei! Ei todellakaan!”

”Todellakin. Ala tulla”, sanoin nauraen.

-

”Mä en tykkää susta nyt yhtään”, Melina sanoi kädes ristissä rinnallaan, kun olimme autossa matkalla huvipuistoon. Minä vain nauroin.

”Sä unohdat murjotuksen, kun pääset vain tarpeeksi rajuun vuoristorataan”, sanoin.

”Ja pyh.”

”Usko pois. Sitten sulla ei oo enää ääntäkään valittaa”, sanoin.

”Miten niin?”

”Koska sä kiljut niin, että mun tärykalvot puhkeaa”, nauroin.

”No niin varmaan!”

-

Chertseyn kaupunkiin ei ajanut kuin puolituntia. Parkkeerasin autoni - joka kyllä vain, oli suostunut lähtemään heti käyntiin - parkkiin ja sitten nousimme autosta ja lähdimme jonottamaan rannekkeita.

You can change!Where stories live. Discover now