You can change!

Luku 22.

 -Niall-

Pari tuntia myöhemmin kävelimme Lontoon kadulla, matkalla syömään. Emme viitsineet mennä ostarille, koska epäilimme Miken olevan siellä.

”Minne sä haluat?” kysyin Melinalta.

”Ei mulle ole väliä”, hän vastasi hymyillen.

”Ei mullekaan”, naurahdin.

”No mennään mäkkiin”, Melina sanoi.

”Käy”, vastasin. Kävelimme kujalle, jossa sijaitsivat monet pikaruokapaikat. Avasin kohteliaasti tyttöystävälleni oven.

”Teidän jälkeenne”, sanoin virnistäen.

”Voi kiitos”, Melina sanoi ja meni nauraen sisälle, minä perässään.

-

Jouduimme jonottaa jonkin aikaa, sillä kassoja oli vain kaksi ja nuorisolla taisi kaikilla olla nälkä samaan aikaan.

”Niall...” Melina kuiskasi yhtäkkiä minulle.

”Mitä?” kysyin ja katsoin tytön tuijottamaan suuntaan.

”Ostari olisi sittenkin ollut oikea paikka”, Melina sanoi hammasta purren. Minä puolestani purin alahuultani niin, että alkoi jo sattua. Mike istui hieman etäämmällä Harryn, Rosen, Louisin ja Bethanyn kanssa.

”Haluatko lähteä?” kysyin.

”En. Mä en Mikeä pelkää.”

”Pitäisikö mennä puhumaan sen kanssa?”

”Joo, se varaan hyppii riemusta! Jippii!”

”Ei me voida näin jatkaa loputtomiin!”

”Syyttäköön itseään”, Melina tuhahti.

”Tuu nyt. Ei tämä enää pahemmaksi voi mennä”, sanoi.

”No okei”, Melina huokaisi ja lähti kanssani muiden luo.

-

”No, sä sitten olet tehnyt päätöksesi”, Mike sanoi.

”Mike, tiedätkö sä yhtään kuinka lapselliselta sä kuulostat?” kysyin.

”Mä annoin sulle vaihtoehdot. Sä valitsit Melinan.”

”Mitä?” Melina kysyi.

”Ai, etkö sä ole kertonut?” Mike kysyi tekohymy huulillaan.

”Anna olla Mike ja yritä kasvaa”, sanoin.

”Melina, miten säkin olet noin typerä? Etkö sä todella tajua, miksi tuo on sun kanssa?” Mike kysyi.

”Mitä sä tarkoitat?” Melina kysyi.

”Mieti nyt. Miksi yliopisto-kundi seurustelee lukiolaisen kanssa? Ai niin, koska ne on niin helppo kaataa”, Mike sanoi kylmästi.

”Mistä hemmetistä sä tuon nyt revit?” kysyin.

”Kyllä mä sut tunnen”, Mike naurahti.

”Onko se totta?” Melina kysyi. Huomasin tytön silmäkulmassa kyyneleitä.

”No ei tietenkään ole!”

”Mike, miten sä voit sanoa noin?” Rose kysyi.

”Taisin varoittaa liian myöhään. Sä olet tainnut jo saada haluamasi”, Mike sanoi.

”Mel, kyllä sä tiedät, ettei tuo oo totta”, sanoin. Melinan poskilla vieri kyyneleitä.

”Mä en kyllä tiedä enää yhtään mitään”, tyttö sanoi ja lähti.