Luku 3.

2K 91 0
                                    

-Melina-

”Kolmos ryhmä! Me aloitetaan länsisiivestä!” blondi poika ilmoitti. Hän oli meidän esittelijämme, pienen tytön kanssa.

”Tuo kundi ei näytä yhtään kiinnostuneelta”, Miranda nauroi.

”No ei todellakaan näytä”, tuhahdin. ”Miksi ilmoittautua, jos ei kiinnosta?”

”Ehkä se tuli silmäniloksi. Et voi sanoa, etteikö olisi komea!” Stephanie sanoi.

”Kuten aiemmin mainitsin, mä keksityn kouluun, en poikiin.”

”No mutta... Aina voi katsella”, Stephanie sanoi hymyillen. Minä vain huokaisin.

-

”Pitäisikö meidän esitellä itsemme?” kysyi meille esittelevä tyttö hiljaa pojalta.

”Mitä se niitä kiinnostaa?”

”No jos tulee kysymyksiä tai...”

”No okei. Pikainen esittely, mä oon Niall ja tässä on Isabella”, blondi poika kertoi.

”Jos on kysyttävää, niin saa kysyä”, tyttö sanoi hiljaa.

”Millainen opetustaso täällä on?” kysyin.

”Taso on hyvä. Kaikissa...” Isabella aloitti, mutta Niall keskeytti.

”Kyselkää lopuksi. Jatketaan kierrosta, että päästään joskus poiskin.”

”On aika töykeää keskeyttää”, huomautin.

”No voihan harmi. Pitänee opetella käytöstapoja”, poika sanoi ja hymyili ilkikurisesti.

”No voisi olla järkevää!” sanoin.

”Jatketaampa sitten, ellei tällä nenäkkäällä pikku kaunotarella ole vielä jotain muuta sanottavaa?” Minä vedin sanattomaksi. Nenäkäs pikku kaunotar? Mitä se nyt oli tarkoittavinaan?

”Hyvä, mennään siis”, Niall sanoi ja lähti johdattamaan meitä käytävää pitkin.

-

”Ja siinä on auditorio. Sitä harvoin käytetään, mutta joskus siellä on jotain kokoontumisia tai näytelmiä”, Isabella kertoi.

”Hei, Ni!” kuului tuttuakin tutumpi ääni.

”Mike!”

”Ah, sullahan on mukavaa seuraa”, isoveljeni virnisti.

”Joo älä.”

”Minne Harry ja Rose joutuivat?” Mike kysyi.

”No ne saa olla yhdessä”, Niall sanoi tyttömäisellä äänellä.

”Voi kun söpöä. Kunhan eivät eksy minnekään nurkkaan”, Mike virnisti.

”No jos niiltä kysytään, niin ne on sielä nurkas koko ajan”, Niall sanoi hiljaa ja nauroi.

”Jatketaanko matkaa?” Isabella kysyi Niallilta hiljaa.

”Sä voit oikeastaan tässä välissä vastailla neidin kysymyksiin”, Niall sanoi ja katsoi minuun.

”Ai, sä ootki tavannut Melinan”, Mike nauroi.

”Onko tämä sun pikkusisko?” Niall kysyi aidosti hämmästyneenä.

”On.”

”Mistä se on tuon nenäkkyyden perinyt?”

”Varmaan äidiltä”, Mike nauroi. ”Onko se hyppinyt jo silmille vai?”

You can change!Where stories live. Discover now